Rentous, tahdikkuus ja eteenpäinpyrkimys

Meidän kuulumiset tiivistää otsikko. Ollaan kouluratsastuksessa etsitty meille sopivaa työskentelymuotoa, jossa Kalle pysyy rentoa ja tahdikkaana. Ongelmana on ollut oman pitkän jalkani takia saada liikettä lähtemään takaa selän läpi, mutta kehitystä on kuulemma tapahtunu. Sen huomasi perjantaina vieraillut Lotta. Meillä olikin ihan super heppailupäivä.

Aamu alkoi Kallen läpiratsastuksella. Poni on ollut nyt niin hyvä, että kiipesin itse suoraan selkään ennen Lottaa. Sama linja jatkui ja alla olikin alusta asti rento hevonen. Pitkästä aikaa olen kokenut itse ahaa-elämyksiä kenttätyöskentelyssä ja perjantaina niitä tuli taas. Se on mahtava tunne kun homma toimii pelkällä istunnalla ja kyydissä ei tarvitse kuin hymyillä. Lotalta tuli samaa palautetta ja on Kalle kuulemma edelleen super. Muoto ei ole edelleenkään mikään korkea koulumuoto, mutta otetaan ensin rennosti pidempänä ja lähdetään nostamaan ylöspäin pikkuhiljaa.

Seuraavaksi suunnattiin auton nokka kohti Killeriä ja Vikkeä. Olen vauvaa Lotalle ylistänyt ja viimein saatiin aikataulut sopimaan kokeilua varten. Kiipesin ensin itse selkään ja V oli oma rento itsensä. Vähän meinasi pukkia tarjota kun vaati enemmän, mutta liukkaasta pohjasta huolimatta hyvin suoriuduttiin.  Mentiin ihan perus kaikki askellajit läpi ja kokeiltiin päivän fiilistä. Lotta kokeili myös ja kehuja sateli. Onhan se laadukas peli 5-vuotiaaksi. Tarkoitus olisi ensi vuoden puolella startata vauvalla koulukisoissa ja katsoa kuinka meille käy.