keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kun oma ratsastus junnaa paikallaan.

Taas on se aika vuodesta kun oma ratsastus junnaa paikallaan. Tuntuu ettei mikään toimi ja etten osaa mitään. Maneesittomalla tallilla ainakin meillä talvi on turhautumisen suurinta aikaa, joten ajattelin kirjoittaa mielipidepostauksen aiheesta.  Onko lukijoissa sielunkumppaneita?

Mielestäni ratsastajan tärkein ominaisuus on nöyryys. Pitää olla tarpeeksi nöyrä pyytämään apua itseään kokeneemmalta.  Lajina hevosurheilu on siitä ärsyttävä, ettei koskaan voi osata kaikkea. Aina löytyy joku joka tietää tai osaa enemmän. Itselleni oli alkuaikoina hankalaa nöyrtyä ja pyytää apua, mutta nykyään ilman muutaman ihmisen apua harrastuksesta ei tulisi yhtään mitään!  Säännöllisin väliajoin pyydän jonkun osaavamman läpiratsastamaan Kallen, että saan tietooni ollaanko menty eteenpäin. Vieras ihminen löytää helpommin mahdolliset vinoudet ja heikot kohdat kuin itse löydän päivittäisessä menossa. Ongelmien tullessa esiin niitä on helpompi lähteä korjaamaan.


Toinen hyvä konsti kehittyä on tietenkin aktiivinen valmentautuminen. Hevosen ollessa pienellä maalaistallilla, jossa ei valmentajia automaattisesti käy se vaatii paljon panostusta ja pääomaa. Aina pitää kuljettaa hevonen toiselle tallille treeniin. Itse en omaa koppia omista, joten sekin tuo aina oman vaivansa vuokrata koppia lainaan. Trailerin vetäminen on talvikeleillä oma hommansa, joten usein meillä valmentautuminen painottuu lumettomalle ajalle. En vain uskalla vetää traikkua talvella vaikka vetokalusto onkin hyvä ja kunnossa. Kovasti olen pähkäillyt löytyisikö meille kotivalmentajaa, joka suostuisi tulemaan yhden ratsukon takia valmentamaan. Tähän mennessä sellaista sopivaa ei ole löytynyt, mutta etsinnät jatkukoon. Ehkä tyydyn vaan maastoilemaan talvet ja treenaaminen alkaa heti lumien lähdettyä. ;)


Meidän arkista ratsastusta haittaa myös se kylmä fakta, että Kalle on liian pieni minulle. Kun omistaa pituutta 180cm ja suurin osa niistä on jalkaa, meinaa  reilu 150cm poni jäädä pieneksi.  Tämä on vain asia, joka tulee hyväksyä, koska Kalle on ansainnut olla loppuelämänsä samassa ja pysyvässä kodissa. En onneksi ole niin pitkä, ettei pituuteni haittaisi muussa kuin pohkeen läpisaamisessa. Huomaan vaan itse ongelman kun pääsen ratsastamaan isommilla hevosilla. Se on aika hieno tunne kun jalan välissä on lihaa eikä ilmaa! Mutta näillä mennään niin kauan kun otus pysyy terveenä ja iloisena. Pakko oli vaa kirjoittaa turhautumista auki ilman sen suurempaa ajatuksenjuoksua. Loppuun video, jossa kävin hyppyyttämässä Danskia. Pitäisi kuulemma hypätä useamminkin. Hui.


8 kommenttia:

  1. Täällä vähän samanlaisilla fiiliksillä, tuntuu ettei millään etene, kun puitteet ja olosuhteet tulee vastaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jollakin muulla on samoja ajatuksia! Ärsyttää kun halu oppia uutta olisi kova, mutta olosuhteet tulee vastaan... Turhauttavaa :D

      Poista
  2. Miten kykenet menemään noinkin pienellä hevosella? :D Taidan olla jotain 175 kieppeillä (suurinosa siitäkin on jalkaa) ja itseäni ahdistaa toisinaan jo 165cm säkäisellä Speedyllä ratsastus :D En vaan jotenkin pysty ratsastamaan ja pysymään tasapainossa jos ratsu on alle 160cm. Mutta kaippa se on vain tottumuskysymys. Isompi tuntuu kuitenkin vaan paremmalta, joku 170 säkäinen vois olla mulle aika unelmaratsu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todellakin tottumiskysymys :D Kyllähän munkin on helpompi mennä isoilla ja seuraavan säkä on oltava 170 -->. Kalle nyt on muutenvaan niin huippu että näillä mennään :)

      Poista
  3. Noh, meillä on maneeseja kaksin kappalein ihan vieressä, mut niitä ollaan käytetty vaan harvoin. Ei oo oikein ollu rahaa laittaa niihin :/ Muutenkin oottelen kesää kun kaikki olis helpompaa, tallille pyöräily, vähemmän vaatetta päällä (itsellä ja hevosella), kenttä olis sula... Viime kesä meni melkein kokonaan sairaslomalla niin ihmekös tuo kun niin sitä odottaa :) Tuntien ottaminen tuntuu auttavan miulla siihen motivaatioon ja muutenkin siihen "paikallaan junnaamiseen", mut niitäkään ei ihan joka viikko oo mahdollista ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep samoja fiiliksiä täällä :/ Voi kun nyt lumet lähtisi äkkiä pois, että pääsisi treenaamisen makuun oikein kunnolla!

      Poista
  4. Mä en onneks kärsi tuosta ongelmasta, vaikka maneesittomalla tallilla ollaankin. Toki välillä turhauttaa kun ei itse pääse niin usein kun haluaisi, kun kuitenkin "vain" vuokraa hevosta. Tästä tulee myös turhaantuminen hevosen lihasmassan kasvattamisesta, kun muut eivät tee niin paljon töitä ponin kunnon eteen kuin itse, koska olen ainoa tavoitteellinen meistä. Olen kuitenkin positiivinen, ja tällä hetkellä todella motivoitunut, koska sain valmentajan meille. Tänään olin vasta toista kertaa valmennuksessa, ja nyt jo valmentaja huomasin huiman eron, vaikka en välissä ollut ratsastanut kuin muutaman kerran. Kuitenkin olen noudattanut oppeja ja muutkin ovat tehneet valmentajan vinkkien mukaan. Meille onneksi valmentaja kulkee, vaikka talli onkin melko syrjässä. Tietty hintaa tulee lisää bensakuluista, mutta onneksi tallilla on pari tyttöä jotka valmentautuvat kanssani, niin tulee halvemmaksi :) Mutta, jos nämä säät jatkuvat, niin ei sitä luntakaan kohta enää ole :) Tsemppiä sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että teillä on valmentaja auttanut ongelmaan! :) Meidänkin tallilla itse olen ainoa tavotteellinen ratsastaja, joten valmennuskuluja on hankalaa lähteä jakamaan. Alustavasti sain kuitenkin sovittua meille erään valmentajan käymään kunhan pohjat tuosta paranevat. Tsemppiä myös teidän treeneihin :)

      Poista