Tänään olimme pitkästä aikaa Tuomaksen valmennuksessa Polleparkissa. Viimeisimmästä hyppykerrasta onkin päässyt kertymään aikaa ja poni oli ihan innoissaan. Millään ei meinannu puomitehtävät ravissa kiinnostaa, vaan olisi pitänyt päästä hyppäämään kovaa ja korkealta. Mentiin jumppajuttuja ja hiottiin tekniikkaa ja kuuliaisuutta. Kalle oli loppupeleissä tosi mukava ja saatiin taas kauheasti kehuja. Ei olisi kuulemma uskonut, että pystytään säätelemään laukkaa noinkin paljon! Mentiin lähinnä pienehköjä esteitä ja keskityttiin sujuvuuteen korkeuden sijaan. Jälleen mukava reissu. :) Alla muutama videonpätkä menosta.
Joulusta on taas selvitty ja lahjojakin tuli enemmän kuin toivoin. En nyt kaikkia jaksa esitellä, mutta heppa-aiheisista lyhyesti.
Poni sai 3kg porkkanoita vuokraajalta
Sain pitkään toivotut nahkasaappaat! Kyseessä on Mountain Horsen Venice Fieldbootit
Kummitätiltä tuli Nominationiin heppa-pala
Kaveri vielä sai suostuteltua tilaamaan hööksiltä, joten poni saa vielä uuden riimun, huovan ja suitset. Esittelen ne sitten kun tulevat. Kuulemma pitäisi vielä Saksasta tilata, mutta saa nyt nähdä miten käy. Eksyttiin kiertämään vielä heppakauppoja ja mukaan tarttui turkoosi ihanuus. ÄÄ
Tänään pääsin testaamaan uusia saappaita ja olivat sovituksesta huolimatta hieman liian leveät. Minkäs ripakintuilleni mahdan :D Kuitenkin tuota kapeampaa vartta ei saa ilman mittatilausta noin pitkään varteen, joten saa kelvata. Poni oli oikein kiva, mutta liukkaan pohja takia ei päästy laukkaamaan kuin pari nostoa. Kaveri oli mukana tallilla ja teki loppuverkat.
Tänään käytiin jälleen maastossa, koska kenttä on edelleen ihan hirveä. Mentiin pitkästä aikaa intervallitreeniä laukassa ja ravissa. Ravi oli ihan super ja löyty niin hienoa ja elastista ravia, että huhu. Laukka oli ihan ok muuten, mutta poni ei meinannut millään malttaa koota. Vikalla pätkälla malttoi onneksi keskittyä ja siihen oli hyvä jättää. Alla video alkusyksyn maastoreissulta, koska tuoreempaa materiaalia maastosta ei valitettavasti ole. Huomatkaa ponin hurja "pukki" kun noustaan vedestä. Ääliö :D
Ensi viikko tulee olemaan erittäin hiljainen, koska olen kiireapulaisena kukkakaupassa ja teen pitkää päivää. Kysykää mitä mieleen juolahtaa liittyen meihin niin lupaan toteuttaa edes kysymyspostauksen ensi viikolla.
Kukaan ei ole tätä erikoispostausta toivonut, mutta ajattelin aiheesta oman mielipiteeni tuoda kuitenkin esille. Pienenä heppatyttönä näin itselläni tulevaisuudessa hienon estehevosen, eikä entinen ravuri tullut mieleenkään. Eihän niistä ole mihinkään? Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja Kalle meidän perheeseen liittyi. Miten mieleni on sitten muuttunut kiitos tämän takkuisen ravurinraadon?
Kyllä ravurista saa mukavan harrastuskaverin, jos hevosta on kouluttamassa ammatti-ihmiset. Kauhulla katson edelleen youtubesta videoita, joissa pikkutytöt käyttävät ex-ravureita leluinaan ja hyppäävät jumalattomia esteitä. Mielestäni näissä tapauksissa hevoselle reilumpaa olisi lopettaminen. Mutta entäs terveet, nuoret ja oppimisenhaluiset lämpöset? Kalle on yksi niistä ja voin väittää ponin olevan nyt paljon onnellisempi kuin raviuransa aikana.
Tietenkään tavallisesta lämmiverisestä ei yksinkertaisesti saa kansainvälisiin luokkiin kouluhevosta, ( okei on muutama poikkeus olemassa) mutta miksei niille saa antaa mahdollisuutta? Alueluokissa pärjätään vielä vallan mainiosti ja useimmat lämminveriset ovat yksinkertaisesti paljon mielyttävimpiä käsitellä kuin ratsurotuiset. Kallen kohdalla olen ainakin huomannut, että nautin touhuamisesta paljon enemmän kuin puoliverisen kanssa. Näissä "ravurinraadoissa" on vain jokin piirre joka vetää puoleensa. Sitä ei osaa selittää.
Tottakai suomeksi sanottuna paskaa sataa niskaan. Kaikkien rakastama ht.net pyörittää haukkumiskeskusteluita ja kisoissa kuiskitaan " taasko tuolla on toi tyttö hännättömän ravurinsa kanssa?" Niin vaan se hännätön ravuri nauttii 110 pronsenttisesti siitä mitä saa tehdä ja kun pääsee johtamaan kunniakierrosta ratsujen jäädessä kakkoseksi. Haukut pitää ottaa toisesta korvasta sisään ja päästää toisesta korvasta ulos.
Tottakai myös kehuja mahtuu matkan varrelle. Moni ammattilainen on arvuutellut Kallen rotua ja arvaus ei todellakaan ole ollut lämminverinen. Kisoissa tullaan henkilökohtaisesti kehumaan miten upealta ja ennenkaikkea iloiselta poni näyttää esteradalla. Se auttaa jaksamaan. Pääasia on, että tiedän itse ponin nauttivan ratsuna olemisesta ja yhdessä tekemisestä.
Tähän loppuun vielä muutama sana muille ex-ravureiden omistajille. Älkää antako haukkujen lannistaa, vaan pitäkää mielessänne mikä on tärkeintä. Tärkeintä on, että nautitte siitä itse mitä olette tekemässä :)
Kenttä on ollut todella huonossa kunnossa, joten ollaan lähinnä maastoiltu. Ajattelin kuitenkin tehdä kuvapostauksen aiheesta "2011", eli pieni kooste mitä vuoden aikana on tapahtunut.
Ensimmäinen alue 100cm oli ehdottomasti koko vuoden huippukohta.
Tallilla arkea on pakko jaksaa pyörittää, joten miksen jaksaisi tätäkin päivitellä. Tänään menin pitkästä aikaa kunnolla koulua, koska kenttä oli suht ok. Innostuin jopa laittamaan kannukset jalkaan. Alkutunnista Kalle oli jäykähkö ja puri vasempaan ohjaan kiinni melkoisesti. Lihasten lämmettyä kunnolla jumitkin aukesivat ja poni rupesi rentoutumaan. Ei tehty mitään ihmeitä vaan keskityttiin rentoon menoon. Kuvat ovat valitettavasti todella huonolaatuisia, mutta onpahan edes jonkinlaisia.
Odotan muuten ihan hirveästi tulevaa kisakautta! Tavoitteena olisi jatkaa alueluokkien kiertämistä, mutta ehkä jopa koulupuolellakin. Esteillä mennään 90-100cm ja koulussa seuraluokkana Helppo A olisi tavoitteena. Jos aluekoulua eksytään menemään niin Helppo B riittää. Kenttää olisi myöskin mahtavaa päästä kokeilemaan harrasteluokan merkeissä. Saa vaan nähdä minkä norsujarrun joudun suuhun laittamaan, että pysytään housuissa maastoesteradalla. Meinaa nimittäin intoa maastossa riittää ehkä hieman liikaakin. Alla muutama kuva kesältä 2010 kun hypitään maastoesteitä ensimmäistä kertaa Kuopiossa.
Pieni valkoinen satuponi päätti laukata tänään vihreämmille niityille. Koko talli tuntuu ihan tyhjältä ja ikävä on kova. ♥ Voi olla, että tulee pienimuotoinen bloggaustauko.
Anteeksi kun on ollut postaustaukoa, mutta meidän arki on ollut harvinaisen yksitoikkoista. Kaiken lisäksi minulla on ollut kauheasti koulujuttuja rästissä, joten bloggaaminen on valitettavasti jäänyt kakkoseksi. Yritän ryhdistäytyä!
Täällä Keski-Suomessa on maa aivan valkoinen ja siitäpä poni innostui. Joka talvi käydään läpi sama vöyhkäämis- prosessi kun lumi on niin kivaa ja pienen ponin pieni pää kerää paljon ylimääräistä virtaa. Tänään siis aikaa meni lähinnä ylimääräiseen poukkoiluun kentällä. Lopussa onneksi tuli muutama kiva ja jopa rentokin pätkä. Kaveri töistä oli mukana tallilla ja pyörähti kanssa selässä. Kovasti sai Kalle kehuja ja oli kuulemma oikein mukava! Kiva saada omasta kullamurusta positiivista palautetta.
Kuvia en ole taaskaan viimepäiviltä saanut, joten tuossa muutama vanhempi ja loppuun video vuodelta 2009.