Työnjako meni niin, että ratsastin itse perjantaina ja vuokraajani Minna lauantaina ponin yöpyessä valmennuspaikalla. Omalla tunnillani treenattiin sulkutaivutusta, avotaivutusta ja jälleen parannettiin laukan laatua. Sulun avut meinasivat olla aivan jossain hukassa, mutta kun hallitsin oman istuntani ja painoni niin kummasti sulkutaivutukset rupesivat löytymään. Viimekerralla saimme kotiläksyksi avojen hiomista ja ahkeran kotitreenaamisen johdosta nehän jo melkein sujuivat! Pientä hienosäätöä vielä niin hyvät niistä tulee. Laukan laatu oli jälleen parantunut ja vinkiksi sain aktivoida takaosaa vieläkin enemmän ja ratsastaa mielummin hieman reipasta kuin hidasta laukkaa. Valitettavasti tunti oli pimeällä, joten mitään materiaalia ei meidän menosta tallentunut.
Yöpyminen oli sujunut ok ja meitä tarhassa odottikin rauhallinen ja levänneen oloinen hevonen. Kallen kanssa on ilo reissata ilman turhaa stressiä ja hötkyilyä. Lauantaina ratsastusvuorossa oli Minna, joka kokeili Paken valmennusta ensimmäistä kertaa. Heidän tunnilla tehtiin etuosakäännöksiä, voltteja ja laukkatehtäviä. Omaan silmääni meno näytti oikein kivalta ja yritinkin Minnalta kysellä tunnin jälkeen fiiliksiä. Oli kuulemma mukavaa päästä ratsastamaan kunnon kentälle ja saada tietoon omia ongelmakohtia. Nyt kun kumpikin ratsastaja taas tietää missä mennään on hyvä jatkaa treenejä ennen seuraavaa valmennusta! Kalle köpötteli vielä kiltisti kotiin ja viettääkin ensi viikon pelkästään maastoilun parissa.
