Sairaslomalainen on lähtenyt kuntoutumaan hitaasti. Viimeviikolla ravityöskentelyn alkaessa maanantaina olin itkua vääntämässä. Niin epäpuhtaasti se könkkäsi eteenpäin. Soitin klinikalle ja kysyin pitääkö patistaa epäpuhtaudesta huolimatta ja kuulemma pitää. Päivä päivältä ravi rupesi vertymään ja loppuviikosta ravailtiinkin jo ihan puhdasta ravia niin kentällä kuin maastossakin. Hieman neuroottisena pyysin vielä hevoshierojan tsekkaamaan tilanteen, ettei löydy mitään lihasperäistä tai ettei satulat ole jääneet epäsopiviksi. Lihakset olivat ok pientä seisomisesta johtuvaa jäykkyyttä lukuunottamatta ja molemmat satulat istuivat edelleen kuin nenä päähän.
Tänään sitten otimme ensimmäiset laukkapätkät yli kuukauteen. Epäilyistä huolimatta sieltä nousi laukat molempiin suuntiin ilman mitään epäpuhtauksia! En uskaltanut ottaa kuin yhdet pitkätsivut kumpaankin suuntaan, mutta olo oli kun lottovoittajalla. Ehkä Kalle kuntoutuukin takasin normaaliin käyttöön eikä tarvitse vielä luopua. En kuitenkaan uskalla vielä innostua liikaa, mutta eletään päivä kerrallaan. Tästä eteenpäin lisätään laukkaa päivärytmiin aina pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja seurataan reagoiko jalat. Poni ainakin liikkuu innokkaasti hyvällä fiiliksellä.
