Päivi "Pake" Kinnusen kouluvalmennus

Korkattiin huhtikuun alkupuolella kouluvalmennukset pitkästä aikaa. Postaus tulee hieman myöhässä, pahoittelut siitä. Suunnaksi otimme Tikkakosken ja tutun valmentajan eli Paken. Tätä valmennusta odotettiin kauhunsekaisin tuntein sekä hevosen, että kuskin lipsuneen otteen vuoksi.

Valmennuksen aiheena oli onneksi perusratsastus temppujen sijaan. Työskentelimme aluksi käynnissä ratsastaen ensin pituushalkaisijalle, siitä väistö uralle, voltti ja avotaivutusta pitkänsivun loppuun asti. Tämä harjoitus korosti Kallen tämänhetkistä jäykkyyttä ja hitautta pohkeelle. En meinannut saada millään rentoa taivutusta ja väistötkin oli ihme säätämistä.  Samaa harjoitusta tehtiin kumpaankin suuntaan ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ravityöskentelyssä poni rupesi vertymään pikkuhiljaa ja sieltä tulikin muutama kiva pätkä.

Laukkaa työstettiin pääty-ympyrällä väistättäen takaosaa ulos. Näin haettiin mahdollisimman tasatempoista ja laadukasta laukkaa. Pake kehui Kallen laukkaa ja yleistä olemusta pitkästä sairaslomasta huolimatta. Tilanne ei ole kuulemma niin lohduton miltä se tuntuu tällähetkellä. Otettiin laukkaa vielä volteilla, jotta saatiin hevoset varmasti läpi asti ja taipumaan rehellisesti myös rungostaan. Alla pieni videokooste valkasta, josta näkyy aika hyvin tehdyt tehtävät. Seuraava valmennus onkin parin viikon päästä ja toivottavasti päästään jatkamaan siitä mihin jäätiin.

Arktinen kenttä ja säädöt hukassa

Sain Saaran kuvamaan meidän menoa, joten luvassa pitkästä aikaa tuoreita ratsastuskuvia. Kenttä on edelleen ihan järkyttävässä kunnossa osan olevan kuravelliä kun samalla toinen puoli umpijäässä. Oma ratsastaminen ontuu ja pahasti pitkän tauon jälkeen, enkä meinaa saada Kalleen mitään otetta. Argh.

Oon yrittäny hirveesti mennä kaikkia perusjuttuja. Saada ponia taipumaan ja pohkeita läpi kumpaankin suuntaan. Ollaan menty paljon avotaivutuksia ja haettu laukkaan voimaa temmonmuutoksien avulla. Kallessa ei oo ollu mitään muuta vikaa kun jäykkyys ja hitaus pohkeelle. Näitä ongelmia on vaan ollu tosi vaikeeta korjata oman tekemisen ollessa niin hukassa. Ratsastuskunto on muuttunut ihan olemattomaksi ja pienikin pätkä harjoitusravia saa turhautumaan. Poni mennä porskuttaa tyytyväisenä samalla kun kuski vääntää itkua.

Ollaan me ihan hyviäkin pätkiä saatu. Nyt vaan kun työkuviot antavat periksi olisi tarkoitus jatkaa Paken valkoissa käymistä ja ajatuksen tasolla on edelleen ollut kotivalmentajan löytäminen. On vaan haastavaa löytää ketään, joka motivoituisi tulemaan valmentamaan vain yhtä ratsukkoa huonoille puitteille. Etsintä siis jatkukoon ja hyviä vinkkejä otetaan mieluusti vastaan! Otettiin lopuksi muutama söpöilykuva, jossa on mukana koko porukka.

Heppamokat

En yleensä tälläisiin haasteisiin ota osaa, mutta kerta se on esimmäinenkin! Blogitallilla on haaste käynnissä, jossa tulee postata parhaimmat heppamokat. Palkintona on pari lippua Tampereen heppamessuille. Jokainen lajia yhtään pidempään harrastanut tietää, että hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Tässä siis parhaita paloja meidän yhteisiltä vuosilta!

Muistan innareiden ja sarjojen olleen pitkään meidän murheenkryyneinä. Kalle joko hyppäsi useamman esteen okserityyppisesti tai muuten räpelsi omiaan väleissä. Ylläolevassa videossa todistusaineistoa kuinka hommat hoidettiin Heppahovin estevalmennusleirillä vuonna 2010. Kuva taas on meidän ensimmäisistä aluekisoista, jossa Kalle päätti hoitaa 2 laukan sarjan vain yhdellä. Alkuaikoina treeneissä sarjat usein hypätiinkin innareina eikä maltettu millään ottaa laukka-askelta väliin. Treenillä ja välejen pidentämisellä saatiin onneksi ihmeitä aikaan.

Palkintojenjaot ovat olleet toinen paikka, jossa on sattunut ja tapahtunut. Usein ruusukkeita odottaessa Kalle on steppaillut ja yrittänyt lähteä kunniakierrokselle ennen aikojaan. Viimein kun sinne asti on päästy, tuloksena usein pukkilaukkaa tai ravuriravia. Muutamissa aluekisojen palkintojenjaoissa ollaan hilpeyttä aiheutettu menemällä enemmän ravia kuin laukkaa. Ja Kallen rotuhan oli?!

Viimeisimpänä "mokana" Kalle on hauskuuttanut lennokkailla laukanvaihdoillaan. Vaihtoja opettaessa vaihto tapahtui aina mojovan pukin kautta. Nykyään vaihto tapahtuu etupään huitoessa ilmaan samalla kun takapää räpeltää missä sattuun. Ei ehkä mitään hienoja kouluratsastusvaihtoja, mutta tästä noustaan vielä ja katsojilla on ainakin ollut hauskaa!

Toki tippumisiakin on tullut videolle, mutta päätin jättää ne postauksen ulkopuolelle. Usein tippumisia on sattunut esteillä kiellon tai liian voimakkaan hypyn takia.  Mitä mokia sinulle on tapahtunut hevosten kanssa?