Tallin hevoset

Kysely on päättynyt ja yllätyin miten tulokset olivat tasan varustepostausta, tallin hevosia ja tallipäivää kohtaan. Toteutan postauksista jokaisen, mutta aloitetaan siitä minkälaisia otuksia meidän tallilla oikein asustaa.

Talli, jossa Kalle asuu on pieni neljän karsinapaikan yksityistalli. Tällähetkellä talli on täynnä, mutta kesän alussa Viken lähdettyä yksi paikka vapautuu. Vikke on porukan kuopus, tarkemmin 4-vuotiaaksi kääntynyt ponikokoinen suokkijullikka. Ollaan nyt opeteltu ratsunhommia ihan kohtalaisin tuloksin. Osataan hienosti jo siirtyä kaikkiin askellajeihin, pysähtyä, peruuttaa ja hieman väistää. Ruunaamisen myötä käsiteltävyyskin on parantunut huomattavasti ja eiköhän siitä hyvä saada ennen kesää.

Jos jatketaan suokkilinjalla niin seuraavaksi esittelyyn pääseekin Virkku. Entinen estetykki ja tuntihevonen, mutta molempien etujänteiden vammojen johdosta nykyään kestää vain käyntiä. Pulskahkon ulkokuoren alta löytyy kultainen sydän ja valtava työmoraali. Oli ihan uskomaton otus ennen rikkimenoaan, mutta aina kohtaloon ei voi puuttua. Tuo kuitenkin oman mukavan lisän porukkaan.

Sitten mun lemppariin heti oman otuksen jälkeen. Sehän on näitä ravurinraatoja, joten esittelyyn pääsee oripoika Nippe. Oli aikoinaan lupaava ravuri, mutta hankkarivamman takia päätyi pihankoristeeksi. Meidän myötä ratsutouhuilu aktivoitui ja on oikein mukava tapaus kyseessä. Perus harrastelukaveriksi oikein potentiaalinen vaihtoehto. Joskus jopa villissä nuoruudessa hypättiin 70-80cm esteitä, mutta ei viiti enään kiusata vanhaa. Ehdottomasti koko tallin lellikki.

Siinä olikin nykyinen kokoonpano. Tähän loppuun vielä jo taivaslaitumille laukanneet kaverukset, mutta olivat tärkeä osa koko tallia ja molemmat siellä asuivatkin lähes 20 vuotta. Viimeisimpänä meidät hylkäsi valkoinen satuponi Puffe. Vuohisluun murtuman takia Puffe päästettiin ikiuneen marraskuussa 2011. Oli kuitenkin eläessään tallin maskotti ja omisti maailman isoimman egon. Ihan missä tahansa poni meni, sen kyllä kuuli. Käyttäytyi kuitenkin oriksi yllättävän herrasmiesmäisesti ja omisti loppumattoman kapasiteetin. Nuorempana hyppäsi 120cm irtona ollessaan itse vain 130cm korkea.

Toinen edesmennyt kaveri oli suomenhevosruuna Ponsia. Vanhuus ja kesäihottuma veivät mennessään vanhan ja kiukkuisen pojan heinäkuussa 2010. Sisimmässään oli kuitenkin hyvällä huumorintajulla varustettu perussuomalainen mies. Sille päälle sattuessaan löytyi herkyyttä, jota ei olisi voinut kuvitellakkaan.

Tallimme ei ehkä ole puitteiltaan hienoin eikä mahtavin, mutta kaikki tuntevat toisensa ja tallille päästessään tuntee tulevansa toiseen kotiinsa. Ilmapiiri on mitä mahtavin ja se on pääasia.

Vihdoin kentälle!

Tänään tapahtui se mitä on tullut odotettua lähes 2 viikkoa. Puhelimeen ilmestyi tekstiviesti, jonka mukaan kenttä on jo käyntikunnossa. Saattaa kuullostaa oudolta, mutta olin ihan fiiliksissä pelkästään mahdollisuudesta päästä tuuppaamaan käynnissä. Suunnattiin siis naapuriin pitkästä aikaan jumppailemaan.

Huomasin heti alusta asti ponin olevan tosi jumissa oikeaan kierrokseen. Jumpattiin kylkeä auki väistämällä ympyrällä takaosaa välillä sisälle ja välillä ulos. Tein myös ylitaivutuksia ja Kalle vertyi mukavaksi yllättävän nopeasti. Innostuin hiomaan paljon meille vaikeita asioita, eli suoraan menoa ilman uran antamaa tukea ja siirtymisissä rentona pysymistä. Ei tarvinnut kuin kymmenisen minuuttia keskittyä kunnolla kun homma alkoikin jo sujumaan. Keskellä kenttää oli senverran kuivaa, että otin pari ravisiirtymistä ihan vain ponin mielenkiinnon säilyttämiseksi. Viihdyttiin hommissa melkein 1,5h! Kuvaajaa ei valitettavasti ollut, joten muutama vanhempi kuva saa tuurata.

Senverran muita juttuja, että BS arpoo blogissaan.  Olen heidän touhujaan seuraillu jo jonkin aikaa ja Pica on tosi hieno lämpönen. Käykää ihmeessä kurkkaamassa :)

Back to summer paradise with you

Ulkona riehuvan vesisateen kunniaksi eksyin selaamaan vanhoja kesäkuvia ja miettimään tulevaa kesää. Kesään tulee mahtumaan kisaamisen lisäksi paljon muutakin niinkuin muinakin kesinä tähän asti. Toki treenataan muka tosissamme, mutta se sujuu ihan ohimennen. Kesä on hauskanpitoa varten.

 Kallella on kyllä aina positiivinen asenne kaikkeen. Tänäänkin mennä vilisti korvat hörössä vesisateessa, vaikka kuski tärisi sadetakkinsa alla. Ikinä ei ahdista lähteä töihin ja varsinkin esteradalla otuksesta huomaa miten elementissään se on. Pienet karvakorvat ovat niin pystyssä kun vaan voivat olla ja kunniakierrokset vedetään häntä kaarella. Siitä me tykätään.