LvR:n Estekansalliset 24.5

Kaatumisesta ollaan viimein toivuttu takaisin treenikuntoon. Kuskin tulehtunut lapa on rauhoittunut ja Kallella kävi varmuuden vuoksi hieroja tsekkaamassa tilanteen. Mitään ihmeitä ei löytynyt, paitsi pientä jäykkyyttä vasemmassa lavassa. Lupa esteisiin siunaantui, joten lauantaina käytiin Killerillä jatkamassa meidän kisakautta. Halusin ottaa varman päälle ja menimme vain 80cm, joka oli arvostelulla A.1.0. Kaikki puhtaat siis palkittiin.

Päivä oli paahtavan kuuma, joten yksi luokka osoittautui hyväksi valinnaksi. Otin nopean verkan ja vain pari hyppyä ennen radalle menoa. Kalle toimi kuin ajatus, joten fiilis startata oli kerrankin levollinen ja rento.  Radalla oli aika paljon portteja ja muuta härpäkettä esteiden alla, mutta Kalle ei onneksi sellaisia kyttäile. Tulokseksi saatiin 0 virhepistettä, eli muistoksi saimme ruusukkeen. Koko rata sujui kerrankin hyvällä rytmillä ja ponnistuspaikoilla vai mitä mieltä olette? Olin yhtä hymyä loppupäivän :)

Kisakalenteria en ole ehtinyt sen kummemmin miettimään eteenpäin. Haaveina olisi startata vielä kenttää, mutta kovasti mietityttää onko 17-vuotias hevonen liian vanha sellaiseen. Terveinä ollaan kuitenkin pysytty ja mentäisiin kaikista luokista se helpoin. Ehkä lähdetään tässä huvikseen treenaamaan kenttävalkkaan ja katsotaan kuinka meille käy.

Tilannekatsaus

Niinkuin eräs anonyymi olikin jo saanut tietoonsa niin me tosiaan kaaduttiin estekisoissa pari viikkoa sitten. Kallella kaikki on ok, mutta sain itse ikävän lihasvaurion lapaani. Kaatumistilanteessa eniten aristi lonkka ja tämä lavan vaurio todettiinkin vasta eilen. Koko selkärangan ja lavan välinen pitkä lihas on aivan krampissa ja tulehtunut. Sain vahvat lääkkeet ja tavoitteellista ratsastusta ei ole lupa pariin viikkoon harrastaa.  Pääasia on, että hevonen on kunnossa ja onneksi sitä omistaa maailman parhaimmat tukijoukot.

Hiljaiselo siis jatkuun edelleen...

Hajonnut polvi, pääsykokeet ja jatkuva kiire

Otsikko tiivistää hyvin mitä edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut.  Koululiikunnassa lähdin jäälle ensimmäistä kertaa ylä-asteen jälkeen ja jokainen varmaan arvaa kuinka kävi. Suorilta jaloilta kaatuminen jo valmiiksi heikomman polven päälle ja se siitä sitten. Päivystyksessä kuvattiin ja onneksi mitään ei ollut murtunut. Nivelside vamma ja viikko ehdotonta liikuntakieltoa. Tuuri kävi ja vamma osoittautuikin pelkäksi venähdykseksi, joten satulaan olen päässyt pikkuhiljaa palailemaan. Oman saikun aikana Kallea liikutti kaverini ja heille suuri kiitos avusta! Toisena huolenaiheena on ollut yhteishaku ja siitä johtuvat pääsykokeet. Vakava-kokeeseen pänttään jo kolmatta kertaa ja toivottavasti viimein tärppäisi.

Mitä Kallen kuulumisiin tulee hommat ovat sujuneet omalla painollaan. Ollaan kiipeilykuurilla maastossa ja kouluratsastuksen saralla on hiottu karkailevaa takaosaa. Ongelma rupeaa olemaan parantumaan päin ja parin viikon sisällä meidän pitäisi mennä ihan oikeaan kouluvalmennukseen.  Aiheesta tarkemmin kunhan asiat varmistuvat ja selkeytyvät. Kilpailujakin on suunniteltu loppukuulle molemmissa lajeissa seuratasolla ja ensi kuun alussa pitäisi meidänkin jatkaa kilpailemista aluetasolla. Yritän tulla päivittelemään tilannetta ja postaustahti toivottavasti kiihtyy kunhan olen pääsykokeista selvinnyt hengissä.