Klinikalla vol 2

Kalle ei ole lähtenyt parantumaan. Viimeviikon keskiviikkona tein päätöksen, että nyt mennään selvittämään missä vika oikeasti on. Niveltulehdus ei mene enään läpi hevosen ollessa edelleen epämääräinen.  Laukaassa tehtiin jälleen ontumatutkimus, mutta nyt eri eläinlääkärin toimesta. Spontaani vasemman takajalan ontuma, ei reagoi enään puudutuksiin. Röntgeniin lähdettiin sillä asenteella, että kuvataan kaikki kunnes vika löytyy. Noh eipä löytynyt.  Eläinlääkäri epäili, että kavion ja vuohisen välissä olisi pehmytkudosvaurio, jota on oikeastaan mahdotonta paikantaa kun mitään lämpöä tai turvotusta ei ilmene. Saatiin pari pistosta kortisonia, tujakat kipulääkkeet ja pelkkää tarhaliikuntaa Helmikuun loppuun asti. Maaliskuun alussa saa kokeilla rasittaa ja jos ei kestä armollisempaa päästää vihreemmille niityille. Kalle kääntyi kuitenkin 18 vuotiaaksi ja tuollaiset epämääräiset vammat ovat haastavia paikantaa ja kuntouttaa. Harmittaa.

Jotta olen pysyt järjissäni on tullut kiikuttua lainahevosten kyydissä enemmän ja vähemmän. Kävin leikkimässä Tuulin Dizzyn kanssa ja sain työmaaksi projektiheppa Nallen. Entinen ravuri, joka olisi tarkoitus peruskouluttaa. Fiksun oloinen pikkutamma joten eiköhän siitä hyvä tule.

Goodbye 2014 and hello 2015

Sairasloman jatkuessa kuulumisia on haastavaa kirjoitella liikunnan painottuessa pelkkään käyntiin ja metsässä rämpimiseen. Ajattelin kuitenkin palata hieman vuoteen 2014 ja kerrata vuoden suurimpia kohokohtia.

Vuoden alkupäässä onnistuin yhdistämään työt ja harrastuksen. Työskentelen nuorten kanssa, jotka ovat sijoitettuna pois kotoaan. Kalle on päässyt mahtavan luonteensa puolesta mukaan työskentelemään ja ylläolevassa kuvassa olemme Jyväskylän kaupungin talvitapahtumassa vetämässä kärryjä. Kyseiseen tapahtumaan olemme menossa tänäkin vuonna.  Kalle on päässyt jakamaan samoja elämyksiä lapsille ja nuorille, joita se on antanut minulle jo vuosien ajan. On aika hienoa mennä töihin kun kaikki innokkaasti kysyvät mennäänhän katsomaan Kallea?! Haaveena olisi kouluttautua sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan ja ehkä laittaa yritys pystyyn? Katsotaan...

Vuosi 2014 toi paljon kouluratsastuksen saralla. Löydettiin uusi valmentaja, joka on osoittautunut ihan mahtavaksi ja vaihdomme lopullisesti remonttiturpahihnaan, joka istuu ponille parhaiten. Kehitystä on tapahtunut suurin harppauksin. Todistimme kaikille, että entinen ravuri on mahdollista kouluttaa Helppo A tasolle kun starttasimme A-merkin hyväksytysti kesällä. Sain apua omiin istuntavirheisiini ja oivalsin miten pystyn ratsastamaan aktiivisemmin jalalla, vaikka se onkin liian pitkä Kallelle. Kunhan sairaslomalta tokenemme en malta odottaa mitä kausi 2015 tuo meille kouluratsastuksessa.

 

Esteillä keskityimme nautiskelemaan meille viimeisestä kaudesta. Tuloksena sijoituksia ja joukkuemestaruushopeaa. Oli hienoa huomata miten tunnemme toisemme läpikotaisin ja kuinka helppoa ja hauskaa esteradoilla onkaan yhdessä. Kalle toimii kuin ajatus ja kuski vain fiilistelee kyydissä neuvoen mihin seuraavaksi mennään.  Mainitsemisen arvoista on myös Viken estedebyytit kanssani ja kotiintuomisena olikin aina ruusuke. Erittäin hienot ponit.

Vuoteen 2014 on mahtunut kilpailujen ja valmentautumisen lisäksi sitä kaikista palkitsevinta perusarkea. Kuinka Kalle lähtee mielellään hommiin tarhasta haettaessa ja toimii ratsastaessa vaikka ilman varusteita. Marraskuussa niveltulehdukseen sairastuminen ei antanut parasta mahdollista lopetusta vuodelle, mutta tästä vielä noustaan. On kuitenkin ensimmäinen kerta koko meidän 11 vuoden mittaisella yhteisellä taipaleella kun Kalle sairastaa. Koputan nyt puuta, mutta toivottavasti mennään seuraavat 11 taas sairastelematta
.

Vajaa 3 viikkoa klinikasta

Ajattelin tulla päivittämään Kallen kuntoutumistilannetta kun klinikkareissusta tulee huomenna kolmisen viikkoa. Ohjeiden mukaan tällä viikolla saa ruveta ottamaan asteittain laukkaa ja parantumiselle annettiin "deadlineksi" jouluaatto. Jos juhlapyhien jälkeen hevonen ei tunnu normaalilta lähdetään vikaan etsimään muualta kuin jaloista.

Sairaslomalainen on lähtenyt kuntoutumaan hitaasti. Viimeviikolla ravityöskentelyn alkaessa maanantaina olin itkua vääntämässä. Niin epäpuhtaasti se könkkäsi eteenpäin. Soitin klinikalle ja kysyin pitääkö patistaa epäpuhtaudesta huolimatta ja kuulemma pitää. Päivä päivältä ravi rupesi vertymään ja loppuviikosta ravailtiinkin jo ihan puhdasta ravia niin kentällä kuin maastossakin. Hieman neuroottisena pyysin vielä hevoshierojan tsekkaamaan tilanteen, ettei löydy mitään lihasperäistä tai ettei satulat ole jääneet epäsopiviksi. Lihakset olivat ok pientä seisomisesta johtuvaa jäykkyyttä lukuunottamatta ja molemmat satulat istuivat edelleen kuin nenä päähän. 

Tänään sitten otimme ensimmäiset laukkapätkät yli kuukauteen. Epäilyistä huolimatta sieltä nousi laukat molempiin suuntiin ilman mitään epäpuhtauksia! En uskaltanut ottaa kuin yhdet pitkätsivut kumpaankin suuntaan, mutta olo oli kun lottovoittajalla. Ehkä Kalle kuntoutuukin takasin normaaliin käyttöön eikä tarvitse vielä luopua.  En kuitenkaan uskalla vielä innostua liikaa, mutta eletään päivä kerrallaan.  Tästä eteenpäin lisätään laukkaa päivärytmiin aina pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja seurataan reagoiko jalat. Poni ainakin liikkuu innokkaasti hyvällä fiiliksellä.