sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Tarkemmin Kallesta

Nyt ei ole tapahtunut mitään ihmeitä, joten ajattelin kertoa teille lukijoille tarkemmin Kallesta. Huippua muuten, että teitä on jo 30!

Kalle on luonteeltaan huomionkipeä ja ihmisrakas. Se rakastaa yli kaiken halimista, harjaamista ja kaikkea yhdessä touhuamista. On tullut sellaisiakin tilanteita vastaan  jos en Kallen mielestä huomio tarpeeksi niin se rupeaa mököttämään :---D Välillä jopa tuntuu, että omistais ison koiran hevosen sijaan kun poni seuraa perässä kaikkialle kiltisti ilman narua. "Tassu" käsky on myös joskus tullut opetettua ja pitääpä ottaa se videolle :p Korvien harjaaminen välillä ärsyttää, mutta ihan nätisti sekin hoituu. Muuten on ihan ongelmaton tapaus käsitellä. Oripoikana kuulemma piti rauhottaa kun kengitettiin, mutta nykyään ottaa senkin ihan rennosti.







Kallen lempiherkku on ehdottomasti vadelmat! Toissavuonna maastossa huomasin, että ponia kiinnosti vadelmapuskat normaalia enemmän. Kokeilin syöttää vadelmia ja sen jälkeen joka loppukesän operaationa on ollut kerätä Kallelle vadelmia. Pidin sitä aluksi tosi outona, koska muuten on tosi nirso eläin kyseessä. Mitkään heppanamit ei maistu ja vaalealle leivälle nyrpistää nenää. ( Vaikka on ihan kuivattua.) Ruisleipä kuitenkin maistuu ihan normaalisti.


Ratsastaessa Kalle on tosi herkkä ja kevyt edestä. Itse olen oppinut ratsastamaan istunnalla enkä kädellä,  joten poni toimii 100% pelkällä istunnalla. Välillä tottakai on huonoja päiviä, mutta hyvinä päivinä muita apuja ei pahemmin tarvitse käyttää. Ravi on todella haastavaa istua ja se on kaikista vaikeinta työstää. Hyvinä päivinä toimii kuitenkin myös ravissa tosi kivasti! Laukka rupee olemaan jo hyvällä mallilla, mutta välillä nelitahtisuutta vielä näkyy. Väistöt, avot, sulut, vaihdot yms menee nätisti rutiinilla.




Esteet ovatkin sitten se meidän juttu. Kalle imee hyvin esteille oli koko mikä tahansa ja on tosi tarkka jaloistaan. Kuitenkin välillä kerää turhia kierroksia. :D  Hypyt ovat helppoja istua ja ponin saa helposti siihen ponnistuspaikkaan mihin itse haluaa. Ainoa haaste on, ettei Kallella oli pahemmin pelisilmää ponnistuspaikkojen kanssa. Jos tulee vaikea tilanne yleensä hypätään sitten vaarallisen kaukaa. Nykyään onneksi käy harvemmin noin. Meidän lempiesteitä ovat ehdottomasti korkeat pystyt, joille pitää oikeasti ratsastaa.


Siinä oli nyt vähän juttua Kallen luonteesta ja ratsastettavuudesta. Varustepostausta suunnittelin ja pitää katsoa milloin saan toteutettua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti