Anteeksi postaustauko, mutta olen ollut reissussa ja kaveri on liikutellut Kallea. Tosiaan olimme lauantaina Tuomas Jauhiaisen estevalmennuksessa, joka meni ihan älyttömän hyvin. Tekstin otsikko on suoraan Tuomaksen suusta. Ei Kalle tietenkään tasoltaan ole hienoin, vaan ratsastettavuudeltaan ja luonteeltaan. Poni tekee aina kiltisti mitä pyydän ja tekee sen täysillä eikä sinnepäin. Mielestäni se on yksi Kallen paras piirre.
Tunti aloitettiin puomilla, joka oli pääty-ympyrällä. Sitä tultiin laukassa ja tehtiin päällä vaihto. Seuraavaksi mentiin jumppasarjaa, jossa oli ristikko, monta laukkapuomia, ristikko ja okseri. Laukkoja tuli viimeiseen väliin kolme ja muut välit olivat innareita. Yllättävän hyvin selviydyttiin vaikka Kallen laukka on ajoittan nelitahtista. Okseri oli korkeimmillaan 90-100cm. Seuraavana tehtävänä oli okseri-pysty suhteutettu, johon tuli 6 tai 7 laukkaa ja heti perään trippeli-muuri kaareva linja seitsemällä laukalla. Kun trippeli nousi lähemmäs 100cm rupesi kuskia jännittämään, mutta Kalle hoiti homman kunnialla. Lopputunnista vielä tehtiin kääntämisharjoituksia muurilla.
Ihan viimeisenä tehtiin lihaskuntoa ilman hevosta ja reidet ovat vieläkin jumissa! Ehkä pitäisi salilla ruveta käymään hieman useammin. Loppukäyntejen aikana kysyin Tuomakselta vielä vinkkejä jatkoa ajatellen. Pitää kuulemma jatkaa samalla tavalla eli pitää poni mahdollisimman iloisena ja terveenä. Omaa istuntaa voisi parhaiten hioa ratsastamalla mahdollisimman erinlaisia hevosia. Sovittiin vielä, että seuraavalla kerralla Tuomas kiipeää selkään enkä minä. Saapahan ammattilaisen mielipidettä Kallen ratsastettavuudesta. Loppukevennyksenä vielä kuva kun yritän epätoivoisenä tehdä kyykkyjä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti