maanantai 12. joulukuuta 2011

Ex-ravuri ratsuna

Kukaan ei ole tätä erikoispostausta toivonut, mutta ajattelin aiheesta oman mielipiteeni tuoda kuitenkin esille. Pienenä heppatyttönä näin itselläni tulevaisuudessa hienon estehevosen, eikä entinen ravuri tullut mieleenkään. Eihän niistä ole mihinkään? Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja Kalle meidän perheeseen liittyi. Miten mieleni on sitten muuttunut kiitos tämän takkuisen ravurinraadon?


Kyllä ravurista saa mukavan harrastuskaverin, jos hevosta on kouluttamassa ammatti-ihmiset. Kauhulla katson edelleen youtubesta videoita, joissa pikkutytöt käyttävät ex-ravureita leluinaan ja hyppäävät jumalattomia esteitä. Mielestäni näissä tapauksissa hevoselle reilumpaa olisi lopettaminen.  Mutta entäs terveet, nuoret ja oppimisenhaluiset lämpöset? Kalle on yksi niistä ja voin väittää ponin olevan nyt paljon onnellisempi kuin raviuransa aikana.


Tietenkään tavallisesta lämmiverisestä ei yksinkertaisesti saa kansainvälisiin luokkiin kouluhevosta, ( okei on muutama poikkeus olemassa) mutta miksei niille saa antaa mahdollisuutta? Alueluokissa pärjätään vielä vallan mainiosti ja useimmat lämminveriset ovat yksinkertaisesti paljon mielyttävimpiä käsitellä kuin ratsurotuiset. Kallen kohdalla olen ainakin huomannut, että nautin touhuamisesta paljon enemmän kuin puoliverisen kanssa. Näissä "ravurinraadoissa" on vain jokin piirre joka vetää puoleensa. Sitä ei osaa selittää.



Tottakai suomeksi sanottuna paskaa sataa niskaan. Kaikkien rakastama ht.net pyörittää haukkumiskeskusteluita ja kisoissa kuiskitaan " taasko tuolla on toi tyttö hännättömän ravurinsa kanssa?" Niin vaan se hännätön ravuri nauttii 110 pronsenttisesti siitä mitä saa tehdä ja kun pääsee johtamaan kunniakierrosta ratsujen jäädessä kakkoseksi. Haukut pitää ottaa toisesta korvasta sisään ja päästää toisesta korvasta ulos.




Tottakai myös kehuja mahtuu matkan varrelle. Moni ammattilainen on arvuutellut Kallen rotua ja arvaus ei todellakaan ole ollut lämminverinen. Kisoissa tullaan henkilökohtaisesti kehumaan miten upealta ja ennenkaikkea iloiselta poni näyttää esteradalla. Se auttaa jaksamaan. Pääasia on, että tiedän itse ponin nauttivan ratsuna olemisesta ja yhdessä tekemisestä.


Tähän loppuun vielä muutama sana muille ex-ravureiden omistajille. Älkää antako haukkujen lannistaa, vaan pitäkää mielessänne mikä on tärkeintä. Tärkeintä on, että nautitte siitä itse mitä olette tekemässä :)

5 kommenttia:

  1. Äh, meinaan väkisinkin raapustaa tähän suhteellisen samanlaisen kommentin, mitä laitoin Rampen blogiin.

    Mutta olen vankasti sitä mieltä, että hevonen täytyy ostaa käyttötarkoituksen mukaan, silloin on reilu hevoselle kuin itselle.

    Jos tavoittelee uraa kilparatsastajana ja etenemistä sillä saralla, olisi syytä ostaa ihan ratsurotuinen hevonen. Ne on jalostettu sitä tehtävää varten.

    Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö poikkeuksia olisi ja miksei lämminverisestä ravihevosesta saisi hyvää harrasteratsua, jolla voisi kilpaillakin. Omistajan pitäisi vaan pystyä elämään vähän hevosen ehdoilla, sen yksilön rajoja kunnioittaen.

    Minusta sinä ehdottomasti kuulut siihen porukkaan, joka tekee fiksuja valintoja hevosensa kanssa. Ei ole tullut mieleenkään moittia sinua siitä, että miksi olet tällaisen "raadon" ostanut. Minusta teistä näkee, että teillä on hyvä olla yhdessä ja hauskaa. Se on pääasia.

    Noisua luuli ammattilaissatulansovittaja suomenhevoseksi. Hän oli ihan varma, ettei hevonen jota pitelin tallin edessä satulan sovistusta varten voinut olla lämminverinen vaan kylmäverinen. Ymmärrän hyvin, miksi hän sitä vääränlaiseksi luuli, sillä tamma oli minulle tullessaan lähes "sairaalloisen ylipainoinen" ja kun on rakenteeltaankin ns. vanhan aikainen juoksijatyyppi, niin se kieltämättä näytti kaikelta muulta kuin "lämpöiseltä ravurin raadolta". :D

    Mutta on siitäkin hevosesta hyvä harrastekaveri tullut. Vaikkei me kilpailla eikä sellaisia tavoitellakaan, eikä sitä voi sillä tapaa "hienoksi sanoa" niin se on minulle äärettömän hyvä harrastuskaveri ja kumppani. :)

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä siinä mielessä samaa mieltä, että jos kisakaveria varta vasten etsii niin lämpönen ei todellakaan ole oikea vaihtoehto. Taisin sen unohtaa kokonaan mainita postauksessa. Kuitenkin meillä sattui käymään tuuri ja Kallesta tulikin myös mainio kisakaveri, mutta hevosen ehdoilla mennään :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Hyvä teksti! Itsehän olen suorittanut laukkapiruetteja lämminverisen ravihevosen kanssa. :D Ei siis mitään paniikkipyörähdyksiä, vaan hallittuja piruetteja. Tosin käsittääkseni se on koko ikänsä ollut ratsu joten ex-ravurista ei ole kyse.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Johanna :) Mekin ollaan piruetteja harjoiteltu ja 1/4 menee jo! Onhan nää ihan hauskoja tapauksia oikeissa käsissä :)

    VastaaPoista