Joukkuemestaruudet 26.8

Aluksi ajattelin, että jätän koko kisapostauksen tekemättä kun oon niin pettynyt omaan ratsastamiseeni, mutta kun ei meille oikein muuta ihmeellistä kuulu niin tässä tulee.

Viime sunnuntaina olimme siis joukkuemestaruuksissa Polleparkissa. Olimme mukana seurani estejoukkueessa ja menin luokkina alue 80cm ja 90cm. Vedin kopin ensimmäistä kertaa ihan yksikseni kisapaikalle ja hengissä selvittiin :)

ahkera kisahoitaja Fiia ♥

80cm alkurata meni muuten ihan ok, mutta laukka oli tosi huonolaatuista. Este numero 7 oli ihan tavallinen okseri, jossa oli sininen portti alla ja poni sitten päätti ottaa sille kiellon. Oli ihan oma moka kun en ratsastanut laukan laatua paremmaksi vaan toin esteelle ihme räpellyksenä niin kielto sieltä sitten tuli. Loppurata meni ihan hyvin ja oltiin sijalla 17/31. Harmittaa turhat omat mokat, mutta ei mahda mitään.

90cm radalla päätin ruveta sitten oikeasti ratsastamaan. Mielestäni meille tuli ihan ok lähestyminen ensimmäiselle esteelle, mutta siitä lähti sitten puomi takasilla mukaan. Noh loppurata menikin sitten taas haahuillessa. Laukkojen kanssa edelleen sähläämistä, mutta aina pitää löytyä parannettavaa. Veikkaan että pitkä työviikko ja ponille rankka viikko teki tehtävänsä.. Sijoitus oli 10/21. Yleisesti kisoissa tuli tosi paljon hylkyjä ja vähän puhtaita ratoja. Tilanteeseen saattaa vaikuttaa ensimmäiset kisat hallissa kesän jälkeen.

Tämän viikon sunnuntaina on edessä meidän kisakauden huipennus eli Keuruun kenttäkisat. Tavoitteena hyväksytty suoritus ja sen jälkeen kisarintamalla hiljenee.

Kati Rahikkalan kenttävalmennus Keuruulla

Sain viime viikolla villin idean lähteä hyppäämään Kallella maastoesteitä. Sopivasti oli valmennuskin tulossa, joten ilmoittauduin siihen hetken mielijohteesta mukaan. Halusin sellaiseen aloittelijaryhmään ja tänään sitten käytiin kokeilemassa miten homma toimii. En voi sanoa muutakun mulla on paras poni ♥

Verkkaesteenä oli huilu ja ison näköinen tukkiokseri. Huilu meni yli ilman minkäänlaisia ongelmia mutta okserille tuli pari kieltoa kun kuskia rupesi jännittämään. Lopulta mentiin hienosti yli ja päästiin siirtymään radalle.

 Portaat ylöspäin

Radalta löytyi esteitä risuaidasta portaisiin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Jokaiselta esteeltä en julkaisukelposia videoita saanut, mutta meni kyllä tosi hyvin siihen nähden ettei Kalle ole koskaan ennen kunnon maastoesteitä hypännyt. Radalla otettiin yksi kielto allaolevalle punaiselle okserille, mutta tultiin sille turhan löysästi. Tokalla yrityksellä meni nätisti yli.

 

Olihan se outoa hypätä rataesteisiin tottuneena kiinteitä maastoesteitä, mutta äkkiä silmä kyllä tottui. Esteet vaan näyttivät paljon isommilta kokoonsa nähden ja varsinkin allaoleva linja näytti aika pelottavalta :D Poni onneksi hoti homman kiltisti kotiin.

Valmennuksesta jäi kyllä ylipäätään tosi hyvä maku suuhun ja saatiin positiivista palautetta. Kalle on kuulemma hyvänmallinen lämppäriksi ja sillä on parempi lihaskunto kun monella ratsusukuisella hevosella. Ponin super asenne hyppäämistä kohtaan sai myös paljon kehua ja kuulemma pitäisi syyskuun kenttäkisoihin tulla ihan ehdottomasti. Se jää nähtäväksi ;)

Seurakoulu Lau-Ra 18.8

Eilen esteratsukko suuntasi aiheuttamaan yleistä kaaosta koulukisoihin Haapasalon tilalle Kuusaan.  Verkka oli maneesin edessä olevalla hiekkaalueella joten ahtaan tilan takia en viittinyt ottaa pahemmin mitään ylimääräistä. Kalle oli onneksi tosi hyvin avuilla jo heti alkuun ja pystyin ottamaan laukat maneesissa ennen lähtömerkkiä. Ihanaa kun kerrankin ehti tekemään aitojen sisässä jotain ennnen starttia!

Itse rata ei ollut kaaos eikä oltu viimeisiä! Luokka tosissaan oli K.N. Special ja saatiin 55% Loppukommenttina oli " laukka oikealle saisi pyöriä paremmin, kyynerpäät lähemmäksi kylkiä ja siistit avut." Allekirjoitan kyllä täysin. Numeroita saatiin 5-6,5 välillä. Niinkun videosta näkee joukossa on epätasaisia kohtiakin ja noi mun kädet on kyllä ihan kauheat, mutta pääosin poni meni tosi rentona ja tyytyväisenä.

Saa nähdä jos vaikka eksyttäisiin koulukisoihin useamminkin. Oltiin kyllä aika hukassa, mutta laitetaan rutiininpuutoksen piikkiin ;)

Laidunelämää ja pari uutta juttua

Sain Pepin omistajalta kuvia viimekesän laiduntamisesta ja ajattelin jakaa niitä teidän kanssa kun mitään ihmeitä ei ole tapahtunut. Tänään menin kangilla ja Sanni otti pari videoo, mutta en ole saanut niitä vielä. Ne ilmestyvät tänne ajallaan. :)

 

Ennen tallille menoa pyörähdin katsomassa Rahulan rehun valikoimaa pitkästä aikaa ja mukaan tarttui PK Sportsin ratsastuspaita alekopasta ja kävin vielä hakemassa pari käytettyä huopaa. 

Vaaleanharmaa on Eskadronin ja tummansininen Lamicellin. Vahingossa tuli tilattua vielä uudet kisahousut ja ponille kotiriimu. Hups

5.8 Seuranmestaruudet Killerin kilpatallilla

Anteeksi kun kisapostaus on näin paljon myöhässä. Olen pitkittänyt kuvien toivossa, mutta ne eivät ole vieläkään ilmestynyt nettiin enkä jaksa enään odottaa.

80/90cm pidin meille helppona luokkana ja se olikin sitä ennen uusinnan viimeistä okseria. Ratsastin omasta mielestäni siistin perusradan ja uusinnassa lähdin kokeilemaan riskillä miten poni kääntyy. Viimeisen linjan valkoiselta pystyltä okserille piti olla helppo ja mahdollinen, mutta siinä paineen alla unohdin kokonaan pitää pohkeet kiinni. Poni sanoi ähäkutti ja kuski huomasi nauravansa maassa. Hylkyhän sieltä tuli, mutta hyvä lähteä kokeilemaan seuraluokassa miten uskaltaa kääntää kun taas teknisesti vaikeammissa alueluokissa on hyvä ottaa varmanpäälle. Nyt kuski muistaa pitää pohkeet jatkossa kiinni!

 Verkkaa maneesissa

100cm otettiin sitten varmanpäälle. Ratsastin hyvät pitkät tiet ja video kertokoon loput. Olen itse ainakin tosi tyytyväinen muutamaa hassua lähestymistä oksereille lukuunottamatta.  Kyseessä oli kuitenkin vasta meidän toinen metri joten puhtaaseen rataan sain olla tyytyväinen! Ruusukkeet jätettiin tälläkertaa muille :)

Kalle rokotettiin eilen, joten huilitaan loppuviikko. Ensi viikonloppuna olisi seurakoulukisat kohtalaisen ajomatkan päässä, joten voi olla että team ravuri suuntaa seuraavaksi sinne rämpimään Helppo B: Kn.specialin läpi. Tavoitteena olisi huimat 55% kun kauden ekat koulukisat kuitenkin kyseessä.

100cm radalta. Kuvasta kiitos Iida-Maria Ikkala!

Maybe the diamonds are not for everyone

Tänään on se päivä kun ollaan oltu Kallen kanssa kavioliitossa 9 vuotta. Aika on kulunut siivillä enkä vieläkään sisäistä, että meistä molemmista on tullut vanhoja. Enään ei ole Nora 10v ja Kalle 6v vaan Nora 19v ja Kalle 15v. Nuori tyttö sai tasan yhdeksän vuotta sitten hakatun ja hullunleiman saaneen entisen ravurin omakseen ja tässä ollaan. Kukaan ei sillon uskonut että meistä koskaan tulisi yhtään mitään mutta palaataanpa ihan alkuun.

" Joku kaunis päivä toi hevonen tappaa ton tytön"

" Teistä ei koskaan tule mitään"

Pieni tyttö ei tajunnut miten paljon hevonen tuo mukanaan. Iloa, surua, vastuuta ja ennenkaikkea miten paljon vaivaa pitää nähdä ennenkuin hevosen saa luottamaan itseensä. Siitä pitää saada ystävä. Se ei ymmärrä mitä haluat ennenkuin opit kertomaan sen tavalla jonka pystyy ymmärtämään ja sisäistämään. Tuntihepat ovat turtuneet pikkutyttöjen kiusaamiseen mutta Kalle oli jotain aivan muuta. Herkkä, impulsiivinen mutta pitkän työstämisen jälkeen äärimmäinen halukas tekemään ihmisen kanssa töitä. Menneisyydestä huolimattakin.

Lukuisat kerrat tulin kotiin itkien kun mikään ei suju ja tuntuu kuin Kalle olisi ollut kuuro kaikille avuille. Ratsastamisesta rupesi tulemaan vaarallista kun ainoa vaihde mikä löytyi oli karkuun ja kovaa. Kipeä hoitamaton suu oli osasyy ja ennenkaikkea äärimmäisen kova kilpailuvietti. Rupesin pelkäämään omaa hevostani. 

Kaikki kuitenkin loksahti paikoilleen. Rupesimme luottamaan toisiimme ja ryhdyimme kasvamaan yhdessä. Ratsastaminen rupesi sujumaan ja opimme nopeasti uutta. Ilmeeseen syttyi se tuttu pilke, joka on siellä ollut nyt jo monta vuotta. Lähdimme kohti uusia haasteita. Ensimmäiset estekisat, ensimmäinen ruusuke, ensimmäinen maastolenkki ilman ryöstämisen pelkoa ja ensimmäinen kerta kun tutuksi tullut hörähdys kuului portilta. Se pirulainen onnistui sittenkin viemään paikan sydämmestäni.

Monesti on tullut mietittyä miten juuri tämä hakattu ravurinraato päätyi meille ja miten siitä tuli elämäni hevonen. Osasyynä on varmasti se ylempänä mainittu yhteenkasvaminen. Olen päässyt Kallen kanssa ripille ja nyt viimeisinpänä ylioppilaaksi. Meidän porukkaa koeteltiin kovasti kun isäni kuoli neljä vuotta sitten. Niin tyhmältä kun se kuullostaakin juuri tuo karvakorva auttoi mua selviämään ja jatkamaan eteenpäin. Ilman sitä olisin jäänyt sänkyyn makaamaan.

Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin mitä muuta on jäänyt käteen kuin 51 ruusuketta, 6 pokaalia ja 4 mitallia? Ne kaikista parhaimmat muistot. Antaa tätejen tuijottaa kisoissa ja hevostalli.netin haukkua, koska ne ei tiedä puoliakaan. Niille Kalle on vaan se rasittava ravuri joka menee nelitahtista laukkaa kisoissa vieden ruusukkeet muilta. Mulle se on ystävä ja tukipilari. Sille mä kuiskin kaikki murheeni ja se kiltisti kuuntelee ja painaa päätä syliin.

In the morning when I wake up
You're the first thing that I think of
I can make it through anything
Knowing that I've got you.
In the morning when I wake up
Nothing else can take the place of you
And I know this sounds crazy, but

I don't know where this is
I don't know what I'm in
I can't see down the road
But it don't matter long as I got you

Kiitos menneistä vuosista ja mä toivon, että edessä on vielä yhtä monta ♥

ps. kisapostausta huomenna

Hieno poika

En osaa sanoa muutakun wau. Mun pienestä ravurinraadosta kuoriutui pirteä kouluheppa joka näytti keskiravit ym hienoudet laittamalla kanget suuhun. Olihan se aluksi melkoista säätöä kun en uskaltanut ottaa kankiohjaa käteen, mutta kuvat kertokoon puolestaan. Kuskille jäi ainakin tosi hyvä fiilis eikä ponikaan kovin kärsivältä näytä.

 Niin mikä pohkeet kiinni? yliarvostettua

Ollaan oltu kavioliitossa sunnuntaina 9 vuotta, joten onko postaustoiveita? Haluatteko tietää jostain asiasta lisää vai kaipaatteko enemmän tietoa meidän tarinasta? Ehdottakaa rohkeasti niin kehittelen niiden pohjalta jotain :)

Videonpätkä tiistailta

Hypättiin tiistaina pitäen silmällä viikonlopun seuranmestaruuksia. Muistin, että meillä olisi ollut kotona 4 paria ehjiä tolppia, mutta niitä olikin vain kolme joten alkuperäinen tehtäväsuunnitelma ei onnistunutkaan. Rakensin kuitenkin videolla näkyvän tehtävän siitä kalustosta mitä löytyi.

Kalle oli ihan super hyvä! Aloitettiin hyppääminen ristikoilla ja esteet nousivat lopulta aina 100cm asti. Kiltisti hyppäsi niin läheltä kuin kaukaakin ja koko tunnin aikana tuli vain yksi pudotus joka näkyy allaolevassa videossa. Syynä oli löysähkö väärä laukka, mutta saatiin kuitenkin loppuun vielä koko tehtävä puhtaasti läpi. Ilmoittauduin nyt sitten 80/90cm ja 100cm hyvinsujuneiden treenejen ansioista. Mennään toi isompi luokka ihan vaan kokemuksen kannalta, eikä oteta siitä mitään suurempaa stressiä :)

Esteet 100cm

Tänään ajattelin olla hurja ja laittaa ponille kanget suuhun! Jos saan vuokraajan mukaan tallille kuvaamaan niin voi olla, että tännekkin ilmestyy materiaalia siitä mitä Kalle kangista tuumailee.