Rentous, tahdikkuus ja eteenpäinpyrkimys

Meidän kuulumiset tiivistää otsikko. Ollaan kouluratsastuksessa etsitty meille sopivaa työskentelymuotoa, jossa Kalle pysyy rentoa ja tahdikkaana. Ongelmana on ollut oman pitkän jalkani takia saada liikettä lähtemään takaa selän läpi, mutta kehitystä on kuulemma tapahtunu. Sen huomasi perjantaina vieraillut Lotta. Meillä olikin ihan super heppailupäivä.

Aamu alkoi Kallen läpiratsastuksella. Poni on ollut nyt niin hyvä, että kiipesin itse suoraan selkään ennen Lottaa. Sama linja jatkui ja alla olikin alusta asti rento hevonen. Pitkästä aikaa olen kokenut itse ahaa-elämyksiä kenttätyöskentelyssä ja perjantaina niitä tuli taas. Se on mahtava tunne kun homma toimii pelkällä istunnalla ja kyydissä ei tarvitse kuin hymyillä. Lotalta tuli samaa palautetta ja on Kalle kuulemma edelleen super. Muoto ei ole edelleenkään mikään korkea koulumuoto, mutta otetaan ensin rennosti pidempänä ja lähdetään nostamaan ylöspäin pikkuhiljaa.

Seuraavaksi suunnattiin auton nokka kohti Killeriä ja Vikkeä. Olen vauvaa Lotalle ylistänyt ja viimein saatiin aikataulut sopimaan kokeilua varten. Kiipesin ensin itse selkään ja V oli oma rento itsensä. Vähän meinasi pukkia tarjota kun vaati enemmän, mutta liukkaasta pohjasta huolimatta hyvin suoriuduttiin.  Mentiin ihan perus kaikki askellajit läpi ja kokeiltiin päivän fiilistä. Lotta kokeili myös ja kehuja sateli. Onhan se laadukas peli 5-vuotiaaksi. Tarkoitus olisi ensi vuoden puolella startata vauvalla koulukisoissa ja katsoa kuinka meille käy.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin tehdä postauksen suomenhevosista, jotka ovat vaikuttaneet tavalla tai toisella elämääni. Kyseinen rotu kuitenkin palveli sota-aikana rintamalla urheasti sotilaiden rinnalla.  Kallen kuulumisia on tulossa, kunhan saan jonkun meitä kuvaamaan.

Ensimmäisenä mainitsemisen arvoisena suomenhevosena on meillä asuva Ralli-Virkku. Virkun olen tuntenut noin 10 vuotta tavalla tai toisella ja nykyään päivittäin tulee puuhasteltua ruunan kanssa. Virkku oli ennen todella hieno suorittaja lajissa kuin lajissa. Olen itse kyseisellä putella ylittänyt 125cm okserin ja Virkulla onkin kisattu aluetasolla aina 110cm asti.  Nykyään jännevamman takia toimii kevyessä harrastekäytössä ja kyydittää turvallisesti ketä ratsastajaa tahansa.

Seuraavana jo edesmennyt Ponsia. Ponsi oli Kallen tarhakaverina pitkään ja kyseinen hapannaama onnistui valloittamaan kaikkien sydämmet. Ponsi opetti meille kaikille tallitytöille päättäväisyyttä, ja kärsivällisyyttä. Hyvän päivän sattuessa kohdalle mikä tahansa onnistui leikiten, mutta kun vanhaa herraa ei kiinnostanut oli kenenkään turha edes yrittää. Muistan hyvin reissun kun vanha kurppa vetäisi kesken maastolenkin polulta suoraan umpimetsään riehakkaasti pukitellen. Riikka tippui kuusenoksaan ja itse sain kepit Ponsin pukin osuessa jalkaan. Voi niitä muistoja.

 

Viimeisempänä, mutta ei vähäisempänä Tähti-Vikkelä, alias vauvaponi. Vikkeen tutustuin melkein 2 vuotta sitten sen tullessa meille ratsukoulutukseen. Siitä on saatu tehtyä kiva kisapeli, joka nykyään on lyhyestä ratsutaustasta huolimatta kisannut jo Helppoa Ceetä ja esteillä 80cm.  Viksutin oli orina melkoisen villi, mutta ruunauksen myötä siitä on tullut oikein mukava herrasmies. Käyn sitä edelleen läpiratsastamassa aina kun ehdin.

Seura-este ÄseRa 17.11

Eilen meillä oli vuorossa tämän kauden viimeiset estekisat. Koulukisat ovat vielä 1.12, jossa olisi tarkoituksena käydä depytoimassa meidän ensimmäinen helppo A. Suostuttelen Lotan menemään Been alle, mutta katsotaan kuinka käy.

Luokkina meillä olikin tälläkertaa 80cm ja 100cm. 80cm oli jälleen AM5, joten päästiin ratsastamaan 90cm uusinta. En muista millon olisin onnistunut ratsastamaan noin tasapainoisen ja helpon tuntuisen radan! Laukat vaihtuivat ja homma toimi. Tällä ratsastuksella sijoituttiin sijalle 3.

2012

100cm lähdin kauhunsekaisin tuntein. Esteet näyttivät jumalattoman kokoisilta, mutta onneksi ratsastettavana oli vain tuttu perusrata. Varsin kammottavana esteenä olen aina pitänyt vihreää "tynnyriä" ja jälleen se aiheutti päänvaivaa. Kalle kuitenkin hyppäsi sen yli puhtaasti ja jotenkin lamaannuin siitä täysin. Seuraava este meinasi unohtua, joka selittää ihmeellisen kaarteen. Selvittiin kuitenkin ilman virhepisteitä ja se oikeutti sijaan 2. Hyvä ettei onnen kyynel päässyt kun olimme palkintojen jaossa! Maailman hienoin ravurinraato <3 Videossa on ensin 80cm rata ja sitten 100cm. 90 uusinnasta en saanut videota. Saara selittää epäonnistuneesta klippaamisesta taustalla eli äänet pois jos häiritsee :)

Kokonaisuudessaan kisoista jäi tosi positiivinen ja hyvä fiilis. Keski-Suomi on alueena niin pieni, että melkein kaikki tuntevat ratsastuspiireissä toisensa. Suurin osa tsemppaa toisiaan ja tässä ilmapiirissä on hyvä kilpailla. Nyt kuitenkin otetaan talvi rennosti ja palataan estehommiin ensi vuoden puolella. Pakko vielä mainita, että hevoslapsi Vikke kävi voittamassa molemmat luokat jotka starttasi! Super vauvaponi :)

Kinkkukisat 3.11

Kisapostauksen teko on viivästynyt kiireiden ym sälän takia, mutta nyt viimein raporttia kauden viimeisistä aluekisoista. Viime viikon sunnuntaina käytiin siis Polleparkissa hyppäämässä jokavuotiset kinkkukisat eli luokkien voittajat saavat joulukinkut. Luokkina oli jälleen 80cm ja 90cm.

80cm oli arvostelulla AM5 eli uusinnassa esteet nousivat maksimissaan 10 sentillä. Tehtiin mielestäni tosi siisti perusrata, jossa paikat osuivat kohdalleen ja laukat vaihtuivat. Uusinnassa kuitenkin otettiin sarjan a-osa alas. Saatoin tuoda liian hitaassa laukassa, koska ponnistuspaikka oli kuitenkin ok. Ärsytti, mutta onneksi oli vielä 90cm aikaa skarpata.

Meillä on ollut nyt ongelmana 90cm se yksi turha pudotus. Asetin tavoitteeksi puhtaan radan ja sehän onnistui! Rata oli edelleen siisti ja hevonen avuilla. Olin onneni kukkuloilla vaikka sijoitus jäikin tälläkertaa saamatta. Taso oli aika kova, joten ei hävitty huonoille :) Kisakausi päättyy meidän osalta seuraesteisiin, jotka järjestetään 17.11.

Tuomas Jauhiaisen estevalmennus 25.10

Meillä on kotona netti temppuillut, joten pääsen nyt vasta tekemään raporttia viime perjantain estevalmennuksesta.  Koutsina toimi super Tuomas ja kyseessä oli Polleparkissa järjestetyt aluevalmennukset.

Valkka aloitetiin tekemällä tehtävää, jossa toiselle pitkälle sivulle tehtiin ravissa avotaivutusta ja voltti. Päätyyn laukassa ympyrä ylittäen puomi ja toiselle pitkälle sivulle aaltoväistö ravissa. Toiseen päätyyn vielä käyntiin siirtyminen. Tällä tehtävällä haettiin hevosia kontrolliin ja avuille. Hypyt aloitettiin suoralla suhteutetulla, jossa oli kolme estettä. Väleihin otettiin aina 4-6 laukkaa kerrasta riippuen.

Alkuverkan jälkeen tultiin pystyä ja okseria kahdeksikolla. Tarkoituksena oli tuoda hevonen mahdollisimman vähäeleisesti ja rauhassa oikeaan ponnistuspaikkaan. Tultiin muutama toisto ja viimeisellä kerralla esteitä hieman nostettiin. Saatiin pääosin siistejä lähestymisiä ja laukat vaihtuivat.

 

Lopuksi tultiin vielä innaria, jonka perään kaksi laukkaa ja okseri. Muiden piti arvostella istuntaa ja eleettömyyttä. Jokainen tuli kaksi kertaa putkeen ja viimeisellä kerralla okseria nostettiin. Esteet eivät olleet kovin isoja, koska teemana oli enemmän tekniikka kuin esteiden koko. Sain muilta kehuja hyvästä pitkästä myötäyksestä ja siististä istunnasta esteillä. Jee!

Kokoinaisuudessaan saatiin taas tosi hyvää ja kannustavaa palautetta. Kalle toimi tosi hyvin, vaikka meidän ryhmässä oli paljon kokeneempia kuin me. Ponin asenne sai kehuja ja kuulemma kaikkien estehevosien pitäisi olla juuri yhtä rehellisiä ja yritteliäitä kuin Kalle on.  Super hevonen ja valmennus kaikinpuolin :)

♥

Otettiin tänään fiilistelykuvia koko porukalla, joten tulin niitä jakamaan teidän kanssa.  Kirjoitan kuulumisia heti kun saan jotain aihetta kirjoittaa. Arki on ollut  niin tasaisen paksua ettei postausaiheita ole pahemmin tullut. Malttia :)

"Sun pitää vaan löytää ne nappulat"

Vieraissa käyminen teki taas tehtävänsä. Sain lainaan waterford- kuolaimen ja kokeilin sitä Kallelle. Se osoittautuikin erittäin toimivaksi ja meinaan hommata meille ihan oman. Kolmen päivän kuuri ja tänään kolmipalalla alla oli rento ja letkeä hevonen. Jes! En siis missään nimessä ole vaihtamassa kuolainta kokonaan, mutta tuollaiseen maan pinnalle palauttamiseen tuntui toimivan paremmin kuin hyvin.

Apuun pyysin taas Lotan niinkuin aina jos mikään ei toimi. Kas kummaa sainkin hevosen itse läpi ja Lotta vaan seisoi keskellä kenttää puhelinta näpräten. Yhteistuumin tultiin siihen tulokseen, että olen itse liian hidas kädestä kun poni puree kuolaimeen kiinni. Pitäisi uskaltaa asetella enemmän ja käyttää sitä yläpohjetta tukemaan kättä. Kun hoksasin käden oikeaoppisen käytön hevonen rentoutui samantien. En tietenkään sahannut ja vensklannut kädellä vaan tein molemmilla ohjilla puolipidätteen yhtäaikaa ja jarrutin vatsalihaksilla kun Kalle puri kuolaimeen kiinni.

Kotiläksyksi saatiin paljon perusratsastusta. Temput sujuvat jo niin hyvin, että nyt keskitytään hetki askellajejen laadun parantamiseen ja niiden oikeiden nappuloiden löytämiseen. Kehuja tuli istunnasta joka on parantunu huimasti viimeisen vuoden aikana. Ongelmana on enään kyynerpäät ja oikea ranne. Alimpana kuva tammikuulta. Muutosta havaittavissa?

Vieraissa

Onni on ihanat ystävät, jotka päästävät kiipeämään omien hevosiensa selkään sillon kuin motivaatio on hukassa. Viimeaikoina Kallen kanssa koulukiemurat eivät todellakaan ole sujuneet halutulla tavalla, joten lähdin hakemaan vinkkejä muilta. Hyväksi todettu keino motivaation palaamiseen on fiilistely eri tyyppisillä kaviokkailla. Tätäkautta saan haettua omaan ratsastamiseen uutta ryhtiä.

Ensimmäisenä menin moikkaamaan Vikkeä, joka on tässä blogissa pyörinyt kyllästymiseen saakka. Otus on tosiaan peruskoulutettu omasta toimestani ja nyt on mukavaa käydä välillä kokeilemassa missä sen kanssa nykyään mennään. Jälleen oli pieni vauva oppinut paljon uutta ja saanut tasaisuutta jokaiseen askellajiin. Muutama vapaapäivä näkyi keulimisena ja pukitteluna, mutta sittenkun malttoi keskittyä tuli pari vau pätkää. Onse edelleen mukava :)

Eilen otin koulusta hieman omaa lomaa ja suuntasin Korpilahdelle moikkaamaan Emmaa ja Lottaa. Tarkoituksena oli kokeilla pelkästään Emman hevosta, mutta jouduin kuitenkin kapuamaan myös Daniankin kyytiin. Tapaus Popo oli kokeilemisen arvoinen. En voi vieläkään käsittää miten Emma on saanut siitä niin mahtavan juoksuttaa! Kombo uusi häsläävä ratsastaja ja hämillään oleva hirvenpoikanen ei ollut mikään toimivin mahdollinen, mutta jälkikäteen kuvista katsottuna ei se niin pahalta näyttänytkään.  Kiitosta tulee mielettömistä askellajeista ja ryhdistä mihin moni suomenhevonen ei luonnostaan pysty. Kyseisestä parivaljakosta kuullaan vielä ihan varmasti.

Viimeisimpänä päivän yllättäjä Dania alias kiukkupallo. Yleensä meidän kahden yhteistyö on ollut lähinnä sitä kumpi vihaa toista enemmän. Eilen kuitenkin hevonen yllätti niin positiivisesti etten meinannut malttaa lopettaa. Sain hevosen rennoksi ja jopa muutama pieni hyppy onnistui ilman suurimpia ongelmia. Lotta on kyllä tehnyt hatunnoston arvoisen työn kyseisen tamman eteen. Siitähän melkein jo tykkää!

Alue-este Polleparkki 22.9

Olimme viime sunnuntaina taas kisahommissa Polleparkissa. Kyseessä oli jokavuotiset joukkuemestaruudet, mutta tänävuonna emme hypänneet itse joukkuueessa. Ehkä taas ensi vuonna?

Verkkaluokkana mentiin alue 80cm arvostelulla A.2.0. Tykkään kyseisestä arvostelusta kun joutuu itse miettimään jo perusradalla millaiset tiet ratsastaa ja missä temmossa.  Kalle on aina ollut ketterä kääntymään ja se riittikin sijaan 4. Olen tyytyväinen rataan muuten, mutta ratsastin sarjalle liian pohjaan ja toin hevosen epäreiluun paikkaan. Kalle kilttinä pelasti jälleen kerran. Tuntuu että saatiin lähtömerkki tosi myöhään ja sen takia videon alussa on turhaa pyörimistä.

90cm oli floppi. Hevosessa ei mitään vikaa, mutta oma keskittyminen jostain syystä herpaantui täysin. Ensimmäinen este takasilla alas kun luotin liikaa hevoseen, enkä kasannut tarpeeksi pakettiin. Kolmosena oli oma inhokkini ruohomatto josta selvittiin mutkittelusta huolimatta. Linja ampparipystyltä okserille oli se suurin murheenaihe. Kalle the ravuri kylmän viileästi tuli 90cm okserin letkeesti ravissa. Seuratasolla noita sattuu aina välillä, mutta mielestäni aluetasolla tuota ei saa enään tapahtua. Kyllä hävetti. Loppurata meni ihan ok ja paras kohta olikin 80 pieleen mennyt sarja. Tulokseksi jäi perusradalta 4vp.

Jos pitää kaivaa positiivisia asioita kisapäivästä niin uusi auto jaksoi vetää hienosti koppia ja hevonen näyttää aina yhtä onnelliselta kun pääsee esteradalle. Jonkun pitäisi vaan takoa kuskin päähän hieman järkeä. Aluksi ajattelin tämän olevan meidän viimeinen kisakausi, koska onhan Kalle jo 16. Se on kuitenkin aina yhtä iloinen ja ennenkaikkea terve, joten kilpailemme vielä ensi kauden. Jos talven aikana sattuu jotain radikaalia niin sitten katsotaan tilannetta uudestaan.

 Postauksen kuvista kiitos Jani Maukonen ja Saara Mäkinen.