"Sun pitää vaan löytää ne nappulat"

Vieraissa käyminen teki taas tehtävänsä. Sain lainaan waterford- kuolaimen ja kokeilin sitä Kallelle. Se osoittautuikin erittäin toimivaksi ja meinaan hommata meille ihan oman. Kolmen päivän kuuri ja tänään kolmipalalla alla oli rento ja letkeä hevonen. Jes! En siis missään nimessä ole vaihtamassa kuolainta kokonaan, mutta tuollaiseen maan pinnalle palauttamiseen tuntui toimivan paremmin kuin hyvin.

Apuun pyysin taas Lotan niinkuin aina jos mikään ei toimi. Kas kummaa sainkin hevosen itse läpi ja Lotta vaan seisoi keskellä kenttää puhelinta näpräten. Yhteistuumin tultiin siihen tulokseen, että olen itse liian hidas kädestä kun poni puree kuolaimeen kiinni. Pitäisi uskaltaa asetella enemmän ja käyttää sitä yläpohjetta tukemaan kättä. Kun hoksasin käden oikeaoppisen käytön hevonen rentoutui samantien. En tietenkään sahannut ja vensklannut kädellä vaan tein molemmilla ohjilla puolipidätteen yhtäaikaa ja jarrutin vatsalihaksilla kun Kalle puri kuolaimeen kiinni.

Kotiläksyksi saatiin paljon perusratsastusta. Temput sujuvat jo niin hyvin, että nyt keskitytään hetki askellajejen laadun parantamiseen ja niiden oikeiden nappuloiden löytämiseen. Kehuja tuli istunnasta joka on parantunu huimasti viimeisen vuoden aikana. Ongelmana on enään kyynerpäät ja oikea ranne. Alimpana kuva tammikuulta. Muutosta havaittavissa?