Ei tollasii löydä ku päästä sateenkaaren

Niin se aika rientää ja on taas yksi yhteinen vuosi kavioliittoa takana. Nyt mittariin ei tullut mikä tahansa vuosi, vaan kymmenes yhteinen vuosi. Ihan hullua miten aika kuluu. Kaikki kaverini ovat niin tottuneet, että Kalle on minulla. Kyllä sitä aina itse säikähtää kun ajattelee tarkemmin miten nopeasti aika juokseekaan.

Kymmenen vuotta sitten kukaan ei uskonut meihin. Silloinen ratsastuksenopettajani haukkui äitiäni kauhuissaan kun hankki nuorelle tytölle ensimmäiseksi hevoseksi ravurin. Ensimmäisellä tallipaikallamme eräs ratsuttaja totesi kylmän viileästi " tuo hevonen vielä tappaa ton tytön ennemmin tai myöhemmin." Kukaan ei tukenut, seläntakana puhuttiin pahaa, mutta voi kuinka onnelinen olinkaan. Jälikäteen ajateltuna äitini oli todella vastuuton, mutta onneksi joidenkin tarinoiden kuuluu päättyä onnellisesti.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin en voi olla kuin ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan. Teurasvalmiista hevosesta on kuoriutunut mitä mahtavin harrasteratsu, mitä moni ammattivalmentaja on kehunut. En olisi osannut kuvitella koulustarttejen olevan mahdollisia, en alueluokkien esteillä enkä varsinkaan kentän starttaamisen. Me näytettiin kaikille yhdessä. Onnistuin tekemään Kallesta hevosen, joka tekee nöyrästi töitä oman kapasiteettinsa rajoilla. Se ei välitä kuka on selässä, vaan tekee aina parhaansa päivästä riippumatta.

 Välillä on ollut rankkaakin. Olen koko nuoruuteni omistanut hevosen ja siinä on ollut kiinni. Kaverini ovat tehneet spontaaneja reissuja ympäri suomea, mutta minä ole jäänyt kotiin Kallen takia. Jälkikäteen ajateltuna en ole katkera vaan päinvastoin. Näin pitkä aika hevosen omistajana on antanut enemmän kuin ottanut. Vastuunottaminen, nöyryys ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on kehittynyt huimasti. Ilman Kallea näin ei olisi tapahtunut. Nykyään ei ole edes vaikeaa järjestää aikaa hevosen lisäksi töille, kavereille, koiralle, treenaamiselle ja poikaystävälle. :D

Moni on kyseenalaistanut sitä etteikö olisi järkevämpää vaihtaa pikkuhiljaa kapasiteetikkaampaan hevoseen. En kiellä etteikö välillä harmita kun kaverit pääsevät kehittymään eteenpäin vaihtamalla parempia hevosia alle, mutta minä en siihen pysty. Kalle ei ole pelkästään harrastusväline vaan ystävä. Sen ystävyyden takia olen valmis lykkäämään omaa kehitystäni. Tähän mennessä päivääkään en ole sitä päätöstä katunut. :)

Aikaisempia vuosipäiväpostauksia

Maybe the diamonds are not for everyone
I got to know that this thing is real

 Huomenna suunnataan iltakisoihin Polleparkkiin, joten siitä postausta luvassa ajallaan.