Tänään meidän päiväohjelmaan tuli suurehko muutos kun valjastin Kallen kärryjen eteen ja suunnattiin kohti koko perheen talvitapahtumaa. Työharjoitteluni kautta meitä kysyttiin kyydittämään lapsia kärryissä ja kyllähän entiseltä ravurilta ne hommat hoituivat. Aamulla lähdimme kärrytellen matkaan ja koko reissuun meni nelisen tuntia.
Kalle käyttäytyi oikein mallikkaasti ja nautti saamastaan huomiosta. Päivän aikana taisime kyydittää noin 150 lasta, joka on melkoinen määrä. Kovasti saimme kiitosta ja kehuja, joten eiköhän meitä nähdä tulevaisuudessakin vierailemassa tapahtumissa. En nää sille mitään estettä, etteikö Kalle saisi tehdä vielä hommia mihin se on oikeasti luotu ja kärryjen vetäminen on tosi hyvää vaihtelua treeniin.
Illalla kävin vielä moikkaamassa Vikkeä pitkästä aikaa. Mentiin peruskoulua kentän ollessa aika jäinen. Vieressä olevalla raviradalla pääsi onneksi laukkaamaan kunnolla eteen ja näin saatiin lapojen jumit aukeamaan edes vähän. Laukkaamisen jälkeen motivaatio työntekoa kohden parani kummasti ja sieltä löytyi taas monta tosi hyvää pätkää. Ponivauva oli jälleen oma toimiva itsensä ja vähän oli puhetta, jos jotkut koulukisat sillä menisin. Jää nähtäväksi. Kallen kanssa kisakausi starttaa seuraesteillä lauantaina, jossa hyppäämme vain 80cm. Näin järkeväksi hypätä pelkän pienen luokan hyppytauon takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti