Kalle ei ole lähtenyt parantumaan. Viimeviikon keskiviikkona tein päätöksen, että nyt mennään selvittämään missä vika oikeasti on. Niveltulehdus ei mene enään läpi hevosen ollessa edelleen epämääräinen. Laukaassa tehtiin jälleen ontumatutkimus, mutta nyt eri eläinlääkärin toimesta. Spontaani vasemman takajalan ontuma, ei reagoi enään puudutuksiin. Röntgeniin lähdettiin sillä asenteella, että kuvataan kaikki kunnes vika löytyy. Noh eipä löytynyt. Eläinlääkäri epäili, että kavion ja vuohisen välissä olisi pehmytkudosvaurio, jota on oikeastaan mahdotonta paikantaa kun mitään lämpöä tai turvotusta ei ilmene. Saatiin pari pistosta kortisonia, tujakat kipulääkkeet ja pelkkää tarhaliikuntaa Helmikuun loppuun asti. Maaliskuun alussa saa kokeilla rasittaa ja jos ei kestä armollisempaa päästää vihreemmille niityille. Kalle kääntyi kuitenkin 18 vuotiaaksi ja tuollaiset epämääräiset vammat ovat haastavia paikantaa ja kuntouttaa. Harmittaa.
Jotta olen pysyt järjissäni on tullut kiikuttua lainahevosten kyydissä enemmän ja vähemmän. Kävin leikkimässä Tuulin Dizzyn kanssa ja sain työmaaksi projektiheppa Nallen. Entinen ravuri, joka olisi tarkoitus peruskouluttaa. Fiksun oloinen pikkutamma joten eiköhän siitä hyvä tule.
Kiva, että oot päässyt nyt heppailemaan uusien tuttavuuksien kanssa :) Tsempit Kallelle!
VastaaPoistaJoo se pitää kyllä järjissään kun ei jää kotiin makaamaan :) Tsempit välitetty Kaleville.
Poista