Oon yrittäny hirveesti mennä kaikkia perusjuttuja. Saada ponia taipumaan ja pohkeita läpi kumpaankin suuntaan. Ollaan menty paljon avotaivutuksia ja haettu laukkaan voimaa temmonmuutoksien avulla. Kallessa ei oo ollu mitään muuta vikaa kun jäykkyys ja hitaus pohkeelle. Näitä ongelmia on vaan ollu tosi vaikeeta korjata oman tekemisen ollessa niin hukassa. Ratsastuskunto on muuttunut ihan olemattomaksi ja pienikin pätkä harjoitusravia saa turhautumaan. Poni mennä porskuttaa tyytyväisenä samalla kun kuski vääntää itkua.
Ollaan me ihan hyviäkin pätkiä saatu. Nyt vaan kun työkuviot antavat periksi olisi tarkoitus jatkaa Paken valkoissa käymistä ja ajatuksen tasolla on edelleen ollut kotivalmentajan löytäminen. On vaan haastavaa löytää ketään, joka motivoituisi tulemaan valmentamaan vain yhtä ratsukkoa huonoille puitteille. Etsintä siis jatkukoon ja hyviä vinkkejä otetaan mieluusti vastaan! Otettiin lopuksi muutama söpöilykuva, jossa on mukana koko porukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti