Rentous, tahdikkuus ja eteenpäinpyrkimys

Meidän kuulumiset tiivistää otsikko. Ollaan kouluratsastuksessa etsitty meille sopivaa työskentelymuotoa, jossa Kalle pysyy rentoa ja tahdikkaana. Ongelmana on ollut oman pitkän jalkani takia saada liikettä lähtemään takaa selän läpi, mutta kehitystä on kuulemma tapahtunu. Sen huomasi perjantaina vieraillut Lotta. Meillä olikin ihan super heppailupäivä.

Aamu alkoi Kallen läpiratsastuksella. Poni on ollut nyt niin hyvä, että kiipesin itse suoraan selkään ennen Lottaa. Sama linja jatkui ja alla olikin alusta asti rento hevonen. Pitkästä aikaa olen kokenut itse ahaa-elämyksiä kenttätyöskentelyssä ja perjantaina niitä tuli taas. Se on mahtava tunne kun homma toimii pelkällä istunnalla ja kyydissä ei tarvitse kuin hymyillä. Lotalta tuli samaa palautetta ja on Kalle kuulemma edelleen super. Muoto ei ole edelleenkään mikään korkea koulumuoto, mutta otetaan ensin rennosti pidempänä ja lähdetään nostamaan ylöspäin pikkuhiljaa.

Seuraavaksi suunnattiin auton nokka kohti Killeriä ja Vikkeä. Olen vauvaa Lotalle ylistänyt ja viimein saatiin aikataulut sopimaan kokeilua varten. Kiipesin ensin itse selkään ja V oli oma rento itsensä. Vähän meinasi pukkia tarjota kun vaati enemmän, mutta liukkaasta pohjasta huolimatta hyvin suoriuduttiin.  Mentiin ihan perus kaikki askellajit läpi ja kokeiltiin päivän fiilistä. Lotta kokeili myös ja kehuja sateli. Onhan se laadukas peli 5-vuotiaaksi. Tarkoitus olisi ensi vuoden puolella startata vauvalla koulukisoissa ja katsoa kuinka meille käy.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin tehdä postauksen suomenhevosista, jotka ovat vaikuttaneet tavalla tai toisella elämääni. Kyseinen rotu kuitenkin palveli sota-aikana rintamalla urheasti sotilaiden rinnalla.  Kallen kuulumisia on tulossa, kunhan saan jonkun meitä kuvaamaan.

Ensimmäisenä mainitsemisen arvoisena suomenhevosena on meillä asuva Ralli-Virkku. Virkun olen tuntenut noin 10 vuotta tavalla tai toisella ja nykyään päivittäin tulee puuhasteltua ruunan kanssa. Virkku oli ennen todella hieno suorittaja lajissa kuin lajissa. Olen itse kyseisellä putella ylittänyt 125cm okserin ja Virkulla onkin kisattu aluetasolla aina 110cm asti.  Nykyään jännevamman takia toimii kevyessä harrastekäytössä ja kyydittää turvallisesti ketä ratsastajaa tahansa.

Seuraavana jo edesmennyt Ponsia. Ponsi oli Kallen tarhakaverina pitkään ja kyseinen hapannaama onnistui valloittamaan kaikkien sydämmet. Ponsi opetti meille kaikille tallitytöille päättäväisyyttä, ja kärsivällisyyttä. Hyvän päivän sattuessa kohdalle mikä tahansa onnistui leikiten, mutta kun vanhaa herraa ei kiinnostanut oli kenenkään turha edes yrittää. Muistan hyvin reissun kun vanha kurppa vetäisi kesken maastolenkin polulta suoraan umpimetsään riehakkaasti pukitellen. Riikka tippui kuusenoksaan ja itse sain kepit Ponsin pukin osuessa jalkaan. Voi niitä muistoja.

 

Viimeisempänä, mutta ei vähäisempänä Tähti-Vikkelä, alias vauvaponi. Vikkeen tutustuin melkein 2 vuotta sitten sen tullessa meille ratsukoulutukseen. Siitä on saatu tehtyä kiva kisapeli, joka nykyään on lyhyestä ratsutaustasta huolimatta kisannut jo Helppoa Ceetä ja esteillä 80cm.  Viksutin oli orina melkoisen villi, mutta ruunauksen myötä siitä on tullut oikein mukava herrasmies. Käyn sitä edelleen läpiratsastamassa aina kun ehdin.

Seura-este ÄseRa 17.11

Eilen meillä oli vuorossa tämän kauden viimeiset estekisat. Koulukisat ovat vielä 1.12, jossa olisi tarkoituksena käydä depytoimassa meidän ensimmäinen helppo A. Suostuttelen Lotan menemään Been alle, mutta katsotaan kuinka käy.

Luokkina meillä olikin tälläkertaa 80cm ja 100cm. 80cm oli jälleen AM5, joten päästiin ratsastamaan 90cm uusinta. En muista millon olisin onnistunut ratsastamaan noin tasapainoisen ja helpon tuntuisen radan! Laukat vaihtuivat ja homma toimi. Tällä ratsastuksella sijoituttiin sijalle 3.

2012

100cm lähdin kauhunsekaisin tuntein. Esteet näyttivät jumalattoman kokoisilta, mutta onneksi ratsastettavana oli vain tuttu perusrata. Varsin kammottavana esteenä olen aina pitänyt vihreää "tynnyriä" ja jälleen se aiheutti päänvaivaa. Kalle kuitenkin hyppäsi sen yli puhtaasti ja jotenkin lamaannuin siitä täysin. Seuraava este meinasi unohtua, joka selittää ihmeellisen kaarteen. Selvittiin kuitenkin ilman virhepisteitä ja se oikeutti sijaan 2. Hyvä ettei onnen kyynel päässyt kun olimme palkintojen jaossa! Maailman hienoin ravurinraato <3 Videossa on ensin 80cm rata ja sitten 100cm. 90 uusinnasta en saanut videota. Saara selittää epäonnistuneesta klippaamisesta taustalla eli äänet pois jos häiritsee :)

Kokonaisuudessaan kisoista jäi tosi positiivinen ja hyvä fiilis. Keski-Suomi on alueena niin pieni, että melkein kaikki tuntevat ratsastuspiireissä toisensa. Suurin osa tsemppaa toisiaan ja tässä ilmapiirissä on hyvä kilpailla. Nyt kuitenkin otetaan talvi rennosti ja palataan estehommiin ensi vuoden puolella. Pakko vielä mainita, että hevoslapsi Vikke kävi voittamassa molemmat luokat jotka starttasi! Super vauvaponi :)