Piipaa-auto ja vaaleanpunainen hirviö

Mamma oli eilen ihan outo. Harjasi alakäytävällä ja tanssahteli kun aurinko paisto. Kokoajan vikisee miten mulla ois kevättä rinnassa mut kattois peiliin. Vinkkejä ihmisten kesyttämiseen otetaan ilomielin vastaan. Onneks se nyt ees jakso harjata kutisevaa irtokarvaa melkein tunnin ja höpisi miten näytän tällähetkellä mutantilta. Kauneus taitaa olla katsojan silmissä.

Luonnonlakeja uhmaten se päätti sitten suunnata maastoon. Eikö se ikinä opi että aurinko + pirtee pikkuheppa ei oo hyvä yhdistelmä. Aluksi ihan yleisen mielenrauhan ylläpitämiseksi menin kiltisti ja tein suurinpiirtein mitä pyydettiin. Sit se kauhistus ilmesty mutkan takaa. Vaaleanpunaiseen pukeutunut pikkuhirviö! Kauheeta kun se huus ihanaa heppaa ja kuinka se tanssii. Jos tanssi ja lentoonlähteminen on sama asia niin okei. Siinä piti sit kauhusta kankeena pöhistä ja puhista. Kunnialla selvittiin kun mamma tajus aukasta suunsa ja sanoo että heppa nyt on hieman järkyttynyt värivalinnasta. Siis hyi joku vaaleenpunainen!

 Matka jatkui ihan leppoisasti kunnes tapahtu jotain mitä näin pieni otus ei pysty käsittämään. Vastaan tuli tuttu nelipyöräinen härveli mutta sen päällä vilkku valot ja se huus piipaapiipaa. Aluks jähmetyin paikalleni mut sit tajusin et mammaa on suojeltava. Pakko oli sit pomppia takajaloille ja tehdä jotain levaden tapaista. Siinävaiheessa mamma ei enään tienny pitäiskö itkee vai nauraa. Kovasti se manas lähettävänsä mut menolipulla sirkukseen. Taaskaan se ei osannu arvostaa mun hyviä ideoita. Pienen kriisipalaverin jälkeen matka jatkui ihan asiallisesti kotiin asti. Sain mä silti porkkanan lenkin jälkeen, vaikka kovasti mamma uhkaili että jään ilman. Taas voittamaton charmini pääsi oikeuksiinsa!

Pusuja kaikille tammoille,
Kalle

Top 5

Selasin kaikki 20 blogia läpi ja jokainen oli omalla tavallaan kiinnostava. Kaikki saivat uuden lukijan. Mietin pääni puhki top viittä, mutta tässä se nyt olisi. Yllätyin positiivisesti miten hienoja lämminverisiä teillä on ja miten moni "tavallisen" hevosen omistaja lukee meidän touhuilua.

Iinan blogi nousi tälläkertaa ykköseksi. Muistan nuorempana kun seurasin Iinan ja silloisen lämpösen Diavolo Piccolon videoita youtubesta ja kadehdin tuleeko minusta ja Kallesta ikinä tuollaista parivaljakkoa. Nyt blogin myötä pääsen taas seuraamaan touhuja toisen otuksen, Dessin kanssa.

Ihastuin Lotan turboruuna Miniin. Energinen nyffi sulatti lempeellä katsellaan. Parivaljakkona oikein toimiva ja innolla odotan aina uutta postausta ja mitä Mini seuraavaksi keksii. Tosi kivanoloista menoa ja tämä blogi oikeutti Lotalle sijan 2.

Oih Pica on niin komea! Blogi ei ole uusi tuttavuus linkittämisen myötä, vaan olen sitä jo seuraillut pidemmän aikaa. Tosi upea amerikkailainen pikkuheppa. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten paljon blogin parvaljakosta kuullaan vielä.

 Neljännelle sijalle kapusi Laura eestinhevosensa ja shetlanninponinsa kanssa. Ensimmäisenä silmään osui selkeä ulkoasu ja kuvapainotteiset postaukset. Pidemmälle lukiessani Aatu vaikutti oikein mukavalta otukselta ja parivaljakko tasapainoiselta.

Top viiteen mahtui vielä Kallen siskopuolesta kertova blogi! Samanlaista katsetta havaittavissa kuin omalla otuksella. Mielenkiinnon herätti monipuolinen harrastaminen lämminveristen kanssa. Hienoa miten ponit pääsevät säännöllisesti myös kärryjen eteen ja kuvista päätellen nauttivat siitä suunnattomasti. Tsemppiä jatkoon!

Tuomari oli helposti lahjottavissa, joten joukkoon mahtui myös jokeri. (Kröhöm) Pikkusiskon blogi, joka kertoo islannihevosilla ratsastamisesta ja mahdollisesti myös kisaamisesta. Taitaa pari karvapalloa olla minishettiksiäkin.

If you don't believe, you won't succeed

Tähän viikkoon on mahtunut maastoilua kyllästymiseen asti. Maastakäsin työskentely on jäänyt vähemmälle viimeaikoina, joten keskityimme tänään pelkästään siihen. Tarkoituksena oli juoksuttaa aluksi pöllövirtoja pois, mutta kotikentällä oli liikaa lunta siihen touhuun. Ruvettiin suoraan hommiin aluksi liinassa ja lopuksi ilman. Alkuun silitin ponia koulupiiskalla joka puolelta ja kehuin kun ei reagoinut mitekään. Niin se hakattu otus on vaan oppinut luottamaan ihmiseen :) Seurasi, pysähtyi ja peruutti kivasti pyynnöstä ja kehuin heti kun teki edes sinnepäin. Otettiin ihan rennosti, joten poni sai piehtaroida ja päästellä välillä.

Olette linkittäneet tosi kivoja blogeja ja jokainen on saanut tähän mennessä uuden lukijan. Linkittäkää rohkeasti edelliseen postaukseen lisää ja kokoan top 5 listan viimeistään tiistaina :) Huomenna käydään tutkimassa missä kunnossa naapurin kenttä on. Luvassa on taivuttelua ja perusratsastusta jos pohja sen sallii.