Hihih

Muistatteko vielä Viken? Vikke oli se 4-vuotias suokkivauva, jota ratsukoulutin talven ajan. Tänään otettiin auto alle Minnan kanssa ja käytiin moikkaamassa kääpiötä uudessa kodissa. Toinen oli kasvanut ihan hirveästi ja kipusin ihan selkäänkin asti.

Hyvin poni muisti vanhat temput mitä olin opettanut ja oli kehittynyt eteenpäin tosi mukavasti. Ravin tahdin löytäminen ja asettuminen oli hankalaa aluksi, mutta harjoitusravissa sujui paremmin. Pohkeenväistöt tuli tosi nätisti käynnissä ja haki kivasti eteenalas.

Mutta se laukka. Vasemmalle tuli tosi hienoja ja napakoita nostoja, mutta oikea kierros tuotti päänvaivaa. Vikke selkeästi kyseenalaisti onko pakko ja täti oli niin ilkeä että pakotti. Etupää meinasi tulla turhankin kevyt, mutta sain kivan oikean laukan lopulta ja annoin sitten olla.

Kokonaisuudessaan jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja kiitos Saaralle kun vauvaa sai tulla kattomaan :)

Kankifiilistelyä

Kisojen jälkeen ollaan palailtu rennosti takaisin arkeen. Kaveri pääsi tänään tallille mukaan kuvaamaan, joten innostuin laittamaan ponille kanget suuhun pitkästä aikaa. Edes ajoittain kovaksi yltynyt vesisade ei haitannut menoa millään lailla.

Oon ite vielä niin hukassa kahden ohjan kanssa! Menee aina hetki kun tajuaa miten niitä naruja pitää käsissä pitää ja annoinkin suosiolla kankiohjan olla alkuun löysemmällä. Keskityttiin lähinnä yleiseen fiilistelyyn eikä tehty hommia niin tosissaan. Kokeilin ottaa muutamat keskiravit ja pohkeenväistöt jo raviverkassa ja Kalle oli aika hyvä heti alkuun.

Laukassa tein ympyröitä, parit väistöt ja vähän loivaa avoa. Ponin laukka on yleensä paljon kolmitahtisempaa kangilla kuin kolmipalalla, joten tehtävien suorittaminen oli helppoa ja hauskaa. Innostuin tekemään vielä vaihtoja ja siitä se riemu sitten repesi :D Niin mitä liiottelua?

Kokonaisuudessaan otus meni oikein mallikkaasti ja jäi hyvä maku suuhun. Ehkä se Helppo-A seurakoulukisoissa ei ole mahdottomuus?

Alue kenttäkisat Korpi-Jukola 2.9

Eilen oli siitä jännä päivä, että edessä oli meidän tämän kauden päätavoite eli Keuruulla järjestettävät alue kenttäkilpailut ja meidän luokkana oli harraste. Lähdettiin matkaan kotipihasta ennen 8 ja takaisin tallilla oltiin vasta 23.00. Mentiin killerille omalla kopilla ja hypättiin siinä Janitan ja Kessun kanssa samaan koppiin. Kohtuullisen pitkä päivä takana, mutta oli todellakin sen arvoinen.

Kisat alkoivat kouluosuudella ja ohjelmana oli Helppo C:1.2000. En ole koskaan aikaisemmin mennyt ko rataa, mutta onneksi se oli suhteellisen helppo. Verkassa poni puri aika rajusti kiinni kuolaimeen ja rata tuntui omasta mielestä tosi säätämiseltä. Ei se ilmeisesti sitä ollut koska prosentteja tuli mahtavat 61,750! Olin niin ylpeä koska oletin ettei päästä edes läpi :D Positiivisimpana yllätyksenä tuli viimeiset laukkatehtävät josta saimme molemmista 7. Taitava ravuri.

 

Onneksi tajusin ottaa päiväkarsinan, koska sinne oli kätevää laittaa Kalevi odottamaan aina seuraavaa osuutta. Koulun jälkeen oltiin sijalla 6 ja rataesteille lähdettiin luottavaisin mielin. Lähdin hakemaan rentoa ja puhdasta rataa ja mielestäni onnistuttiin siinä yllättävä hyvin. Enempää selostamatta alla video meidän rataesteistä.

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä olikin edessä kauhulla odotetut maastoesteet. Mua ei oo varmaan koskaan jännittänyt niin paljoa kun lähtöä odottaessa kuuluttajan sanoessa 10 sec aikaa starttiin. Jännitys oli ihan turhaa koska Kalle oli niin MAHTAVA! Se meni kaikesta yli mukisematta ja mä pystyin vaan fiilistelemään kyydissä. Meille tuli harmillista yliaikaa vähän, joten jäätiin sijalle 6/19. Vaikka oltiin ensimmäisiä ei sijoittuneita ei todellakaan harmittanut yhtään. Maastokokeen maalissa mulla tuli ihan pari kyyneltäkin koska olihan se ihan älytön tunne, että se ravurinraato josta ei pitänyt koskaan tulla mitään tykitti menemään maastoesteitä korvat hörössä. Ja ylipäätään se, että ollaan päästy tälle tasolle asti! Ei sitä tunnetta vaan osaa kuvailla.

Oli kyllä ihan mahtava reissu ja lisään tänne kuvia jos jostain niitä bongaan. Iso kiitos kaikille jotka meitä tsemppas ja niille jotka jakso kuunnella mun ininää kun luulin että me tyyliin kuollaan siellä maastossa :D Nyt hyvillä mielin jätetään kisailua pois ja palataan takaisin normaaliin arkeen.