Heppatytön vapaapäivä

Kalle on tosissaan ollut nyt vähän haluton liikkumaan, joten ollaan vaan tehty kaikkea kivaa maastossa.  Maastokuuri loppuu huomenna ja poni jää lomalle viikoksi. Toivotaan, että pieni syys/talviloma palauttelee molempien työmotivaation takaisin huippuunsa!

Tänään oli Minnapäivä, joten aamuvirkku Emma herätti mut kauneusunilta aikaisin ( puol 11) ja otettiin suunta kohti agrimarkettia. Kallelta oli prixi vähissä, joten sitä tarttui sieltä sitten mukaan. Tikkakoskella oli hevostarvikekirpputori, joten suunnattiin seuraavaksi sinne.

Tein siellä pari aika kivaa löytöä! Meillä on ollu kankisuitsissa eripari ohjat, joten nyt löysin samanlaisen ohjan vaivaiseen euron hintaan. Olen myös haaveillut salaa pullpack-turpahihnallisista suitsista ja siellähän nekin olivat. Näilläkin hintaa vain euro!

Kirpparilta löytyi vielä maastohömppäilyyn sopivat suojat ja näille tuli hintaa vajaa 5e.

Päätettiin vielä käydä eräässä hevostarvikeliikkeessä ihan vain katsomassa, mutta kaikki varmaan arvaa miten se reissu päättyi. Löysin penkomalla 2 saman jalan eskadronin putsia ja niille ei löytynyt paria. No sain niille niin hyvän hinnan, joten oli pakko napata siitä huolimatta mukaan. Eihän sillä mitään väliä ole mihin suuntaan ne tarrat loppupeleissä osoittaa. Hinnaksi jäi 15e. Nappasin vielä säkin porkkanoita ennen kotimatkaa.

Tähän loppuun vielä hauska kuva siitä miltä heppatytön auto näyttää. Onko kohtalotovereita?

Contact Game arpoo!

Kaikille koiraihmisille tiedoksi, että Johanna arpoo blogissaan lukijamäärän kasvamisen kunniaksi. Käykää ihmeessä kurkkaamassa :)

Kalle on nyt maastokuurilla ja kunnon postausta on tulossa.

Voisi opetella ratsastamaan?

Eilen oli vuorossa taas Tuomaksen estevalmennus Polleparkissa. Jo alku vaikutti lupaavalta kun vastaan tuli ambulanssi heti pihaan päästyämme. Onneksi ratsastajalle, joka tippui ei ilmeisesti ollut käynyt mitään vakavampaa.

Valmennus aloitettiin kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä, mutta kuinkas kävikään. Toin Kallen liian hitaassa laukassa sisään ja poni sanoi ei. No otin siinä sitten mukavan ilmalennon ja tuloksena päänsärky ja pieni ruhje alaselässä. Nousin kuitenkin takaisin selkään ja jatkettiin tunti loppuun asti. Mulle kuitenkin jää kunnon mummovaihde päälle aina tippumisen jälkeen. Saara sai tippumisen videolle, joten nauttikaa. Videonpätkällä muutenkin pätkiä alkutunnin tehtävistä.

Hiekanmaistelun jälkeen päätin oikeasti ruveta ratsastamaan ja menihän sitten lopputunti ihan hyvin. Fiilis ei tietenkään ollut enään lähellekkään sama kuin viimekerralla, mutta kunnialla selvittiin kuitenkin loppuun asti. Lohduttaudun sillä ajatuksella etten ollut ainoa joka tippui :D Tästä toisesta videonpätkästä huomaa miten hitaassa temmossa ratsastan radan läpi, mutta tuolle viimeiselle linjalle päätin ottaa 5 laukkaa. Ponin etujalat on aika söpöt muurilaatikon päällä, mutta 5 laukkaa me saatiin! Tohon oli sitten hyvä lopettaa.

Saatiin taas tsemppaavaa palautetta ja tavoitteena olisi nyt käydä lähes kaikki Tuomakset, jotka talven mittaan vastaan tulevat. Valmennuksissa on kuitenkin ollu tosi hyviä tehtäviä ja ei meiltä Polleparkkiin mikään kohtuuton matka ole. Tähän loppuun vielä tiimikuva!

Pari uutta juttua

Nyt on päässyt taas kertymään ostoksia, joita en olekkaan ehtinyt esitellä. Kerrankin olen ostanut jotain vain ja ainoastaan itselleni enkä Kallelle. Kovasti se kyllä edelleen vaatii villaloimee yms.

Ensimmäisenä hankintana hauskan värinen Kingslandin toppatakki. Perusteluna käytin sitä, että tähän mennessä olen mennyt pelkästään verkkovuorellisella takilla, joten toppatakki tuli oikeasti tarpeeseen!

Seuraavana B-vertigon hieman liian iso huppari. Muistin ilmeisesti olevani hieman isompi mitä oikeasti olen, mutta eiköhän tolle käyttöä löydy. Toppalivin kanssa ainakin toimi kohtalaisesti.

Seuraava asia ei ole hankinta vaan lähinnä lahja. Olin ihan hämmentynyt kun pappani soitti tarvitsenko Texasin vanhoja loimia. Pappa oli siis yksi huippuravuri Texas Expressin omistajista.

Olen ihan häkeltynyt tosta loimesta, joten en ole sitä uskaltanut viedä edes tallille. Siellä se lepää vaatekaapissa kunniapaikalla ja en usko että menee koskaan käyttöön. On sillä senverran tunnearvoa kuitenkin. Muistan kun aina pieninä käytiin tuota upeaa oria ihastelemassa ypäjällä.

Sen verran vielä muita juttuja, että maanantaina otetaan taas suunta kohti Polleparkkia ja Tuomaksen estevalkkaa. Odotan nyt jo innolla ja eiköhän siitä postaus ole tulossa aikanaan.

Päivä tallilla

Mulla on kauhee morkkis kun en ole päivitellyt pitkään aikaan kunnolla, joten tänään päätin tehdä viimein päivä tallilla-postauksen. Toivottavasti pidätte!

Kalle ei ole täyshoitotallilla, joten ensimmäisenä vuorossa on aina karsinan siivous. Tallin omistaja oli kanssa tallilla, joten siivottiin porukalla kaikki neljä karsinaa. Yleensä siivoan vain Kallen, mutta välillä autan ja siivoan esimerkiksi yhden ylimääräisen. Meillä toi touhu ei ole niin tarkkaa ja toisia autetaan. Voin aina hyvillä mielin lähteä reissuun kun tiedän, että poni hoituu. Yksi parhaista asioista pikkutallissa!

Kun karsina on siivottu laitan sinne aina valmiiksi iltaa varten siivun heinää. Talvikaudella meillä hepat otetaan sisään siinä 4-5 aikaan ja iltaruuat annetaan kuuden maissa. Pojat saa viimeisen kerran heinää siinä 9-10 välillä, joten syötetään vähän kerrallaan.

Kun prinssin kuninkaallinen yksiö on putsattu laitan iltaruuan valmiiks turpoamaan. Siihen tulee:

 desi pellavaa

 mitta valkosipulia räkäisyyden takia

kauha kivennäistä

Tässä vaiheessa haen aina ponin käytävälle kuntoonlaittamista varten. 

Toinen oli sitten ottanut mutakylpyjä Nipsun kanssa, joten harjaamisessa kului hetki. Ihan täysin puhtaaksi sitä ei tietenkään saanu mutta lopulta päädyttiin tähän

Sitten suojat jalkoihin, penkki selkään ja suitset päähän. Nyt laitoin suuhun rollerit, koska oli viimeksi vähän hidas kädelle kumikuolaimella. Älkää järkyttykö mun asuvalinnasta, koska ulkona satoi vettä. Meinasin jättää kuvan julkaisematta ettei mun varusteurheilija-imago kärsis mutta olkoon. Naamaa piti ylivalottaa kun se oli ihan turpeessa. (Annoin vaan pari pusua t. Kalle)

 Satula Wintec

Jalustimet Sprenger

Suitset, jalustinhihnat ja suojat Hööks

Satulahuopa Eskadron

Romaani Mattes 

Satulavyö Horze

  

Kypärä ja takki Horze

Housut Eurohunter

Hanskat Roeckl 

Sukat joku euroshopper? en tiiä

Suunnattiin siis tihkusateesta huolimatta maastoon. Käytiin kiertämässä punavuori ja siihen kuluu yleensä 45min-1h. Nyt meni enemmän aikaa kun joku tyhmä oli ajanut sinne soraa :( Mentii pääosin ravia ja yksi pidempi intervallilaukka. Ponskille tuli kuitenkin ihan hiki.

Ratsastuksen jälkeen varusteet pois ja niiden huoltaminen. Laitoin Kallelle selkään arnikaa ettei menisi jumiin.

 Sitten harjaus ja fleecevuorellinen sadetakki niskaan. Innostuin vielä tekemään melassivettä. Se on ponin suurinta herkkua ja okeiokei annoin vielä "pari" porkkanaa. Onhan se mamman lellipentu.

 

Kun hevonen on hoidettu lakaisen vielä molemmat käytävät ja laitan iltaruuat ja aamuruuat valmiiksi. Tässävaiheessa pellava on aina turvonnut.

  

Siihen lisätään vielä siis :

 Puoli litraa prixiä

 Puoli litraa kauraa

Aamuruoka on täysin sama, mutta ilman pellavamössöä

Sitten heitin vielä hepoille päiväheinät ja lähdin kotia kohti. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut noin 2,5h.

   

Julkaisettomia kuvia Keuruun kenttiksistä

Sain Pinjalta kuvia Keuruun kenttäkisoista, joten jaan ne heti teidän kanssa. Jos joku muukin oli siellä kuvaamassa ja sai meistä kuvia niin ilmoittakaa itsestänne :) Maastoesteiden kuvat kiinnostavat varsinkin!

" Hei täähän liikkuu "

Huhuh mikä kulttuurishokki takana. Pääsin tänään kiipeämään pitkästä aikaa valkoisen kiukkutamman eli tuttujen kesken Danian selkään. Olin varautunut siihen, että se menee yhtä huonosti kuin viimeksi. Maistoin hiekkaa silloin ensimmäisen kerran raviin siirtymisen yhteydessä ja koko tunnin tamma tuijotti mua yläkautta silmiin.

Tammikuussa kun viimeksi menin.

Ensimmäinen reaktio oli järkytys liikkeitä kohtaan. Olen tottunut Kallen pieniin askeliin ja voi jestas kun hevosella oli kerrankin liikettä. Pelkkä käyntikin meinasi tehdä merisairaaksi ja ensimmäisen kerran kun siirsin raviin meinasi usko loppua kesken. Kyllä se siitä sitten lähti kun Lotta neuvoi mitä siellä selässä oikein pitää tehdä.

Olihan kuski ihan hukassa, mutta tuli sieltä muutama kivakin pätkä kun oikeasti keskittyi siihen mitä teki. Kalle antaa niin paljon anteeksi, mutta tälläinen herkkis ei todellakaan antanut. Tuntuman kanssa piti olla tosi tarkkana ja samoin pohkeen kanssa. Sen piti olla oikeasti kiinni eikä huidella missä sattuun. En mä vissiin ihan toivoton tapaus ollut kun päästiin hyppämään pari kertaa miniristikko. Jee!

 Saa olla kyllä Lotta tyytyväinen siihen työhön mitä on ton tamman eteen tehnyt! Sanoin ratsastuksen jälkeen että ratsastaminen oli osittain jopa mukavaa verrattuna siihen mitä se oli ennen. Danski meni ajoittain tyytyväisen näköisenä rentona ja ei vetänyt kaikesta hernettä nenään. Jos Lotta huolii mielelläni tulen toistekkin ratsastamaan. Tamman oma blogi löytyy täältä.

Kävin vielä pikaisesti menemässä oman karvapallon ja ah kuinka oli kotoinen olo. Vierailla hepoilla on kiva päästä menemään (vinkvink jos tarvii Jyväskylän seudulla projektien selkään satunnaista kuskia), mutta onse oma silti aina paras!

Kiirettä pitää

Huhuh mikä viikko taas takana. Nyt on ensimmäinen väli, jolloin ehdin ajattelemaan koko blogia. Heppailua on häirinnyt työt ja risteily josta kotiuduin tiistaina. Kallea olen kuitekin liikuttanut mahdollisuuksien mukaan normaalisti, mutta bloggaamiselle ei yksinkertaisesti ole jäänyt aikaa. Anteeksi!

Mitä meille sit on valmennuksen jälkeen kuulunut? Hommasin ponille suoran omppukuolaimen ja olen mennyt sillä aika paljon kentällä. Kuolain on osoittautunut ihan toimivaksi, mutta kyllä se kolmipala on edelleen meidän juttu.  Ompulla Kalle on aika hidas edestä ja jää helposti liian kovaksi kädelle. Ruvetaan maastoilemaan sillä rollereiden lisäksi.

Eilen sattui maastossa melkoinen lähellä-piti tilalle! Mentiin rentoa harjoituslaukkaa siihen mutkaan mihin aina mennään ( kyseessä metsäautotie jossa ei saa ajaa autolla), noh mutkan takaa paljastui työkoneet jotka kaatoivat metsää. Kalle löi tietenkin samantien liinat kiinni ja oli kuskilla taistelemista että pysyin kyydissä. Meitä ei jostan syystä heti huomattu, joten jouduttiin puikkelehtimaan niiden ohi. Voi mamman villiponi meni enemmän kahdella kun neljällä jalalla ja puhisi ja pöhisi kun mikäkin ori. Siinä tilanteessa en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Huomenna menen moikkaamaan vanhaa tuttavaa, joka on nyt kaverilla loppuelämän ylläpidossa. Eli siitä ainakin on tulossa postausta.