" Hei täähän liikkuu "

Huhuh mikä kulttuurishokki takana. Pääsin tänään kiipeämään pitkästä aikaa valkoisen kiukkutamman eli tuttujen kesken Danian selkään. Olin varautunut siihen, että se menee yhtä huonosti kuin viimeksi. Maistoin hiekkaa silloin ensimmäisen kerran raviin siirtymisen yhteydessä ja koko tunnin tamma tuijotti mua yläkautta silmiin.

Tammikuussa kun viimeksi menin.

Ensimmäinen reaktio oli järkytys liikkeitä kohtaan. Olen tottunut Kallen pieniin askeliin ja voi jestas kun hevosella oli kerrankin liikettä. Pelkkä käyntikin meinasi tehdä merisairaaksi ja ensimmäisen kerran kun siirsin raviin meinasi usko loppua kesken. Kyllä se siitä sitten lähti kun Lotta neuvoi mitä siellä selässä oikein pitää tehdä.

Olihan kuski ihan hukassa, mutta tuli sieltä muutama kivakin pätkä kun oikeasti keskittyi siihen mitä teki. Kalle antaa niin paljon anteeksi, mutta tälläinen herkkis ei todellakaan antanut. Tuntuman kanssa piti olla tosi tarkkana ja samoin pohkeen kanssa. Sen piti olla oikeasti kiinni eikä huidella missä sattuun. En mä vissiin ihan toivoton tapaus ollut kun päästiin hyppämään pari kertaa miniristikko. Jee!

 Saa olla kyllä Lotta tyytyväinen siihen työhön mitä on ton tamman eteen tehnyt! Sanoin ratsastuksen jälkeen että ratsastaminen oli osittain jopa mukavaa verrattuna siihen mitä se oli ennen. Danski meni ajoittain tyytyväisen näköisenä rentona ja ei vetänyt kaikesta hernettä nenään. Jos Lotta huolii mielelläni tulen toistekkin ratsastamaan. Tamman oma blogi löytyy täältä.

Kävin vielä pikaisesti menemässä oman karvapallon ja ah kuinka oli kotoinen olo. Vierailla hepoilla on kiva päästä menemään (vinkvink jos tarvii Jyväskylän seudulla projektien selkään satunnaista kuskia), mutta onse oma silti aina paras!