Viikonloppu

Launtaina Saara kysyi haluaisinko mennä läpiratsastamaan Vikkeä pitkästä aikaa. Pakko oli hyvän kelin ja tylsyyden takia tarttua tarjoukseen. Kävin ensin nopeasti ratsastamassa Kallella tunnin intervallimaaston. Ravattiin oikeastaan koko lenkki alku ja loppukäyntejä lukuunottamatta. Välillä kooten ja välillä lisäten ravia. Oli kunnon hyvänmielen reissu :)

Kalleilun jälkeen lähdettiin suoraan vuokraajani Minnan kanssa kohti Killeriä ja Viksutinta. Ponivauva oli kasvanut jälleen huimasti! Saara olikin laittanut varusteet päälle valmiiksi, joten suunnattiin suoraan kenttää kohti.

Vikke oli käynnissä tosi levoton kädelle ja ei malttanut keskittyä oikeastaan mihinkään. Tilanne korjaantui kun siirti raviin. Aluksi vastusteli kättä aika rajusti, mutta parin minuutin jälkeen antoi periksi ja rentoitui. Sitten oli oikein mukava ratsastaa.

Laukkaan oli saanut paljon voimaa lisää. Jes! Varsinkin aikaisemmin vaikea oikea laukka sujui paljon paremmin kuin syksyllä. Muisteltiin vielä pohkeenväistöjä loppuun ja ne sujui alkukankeuden jälkeen ihan okei. Pitää joskus taas mennä vauvaa moikkaamaan jos se on Saaralle ok.

Eilen minusta tuli sitten vanhus kun 20 lävähti ikämittariin. Sitä juhlistettiin kahvittelulla parhaan kaverin kanssa ja iltavuorolla. Onneksi viikonloppuna on luvassa mökkibileet kavereiden kanssa ja voin tehdä aiheesta lifestyle postauksen, jos se kiinnostaa. :)

Pikkuhiljaa hyvä tulee

Eilen töiden jälkeen suunnattiin taas Lotan kanssa kohti naapurin kenttää hakemaan mulle sitä ahaa elämystä. Tahallani laitoin välillä Lotan ensimmäisenä selkään ja sain itse läpiratsastetun hevosen. Poni sai taas kehuja kauheasti, vaikka ei olla kentällä nyt pahemmin edes pyöritty. Pitää laittaa kyseinen parivaljakko starttaamaan koulukisoissa!

Kun itse kiipesin selkään kaikki oli pitkästä aikaa helppoa ja hauskaa. Korjattiin mun istuntaa taas kuntoon ja päästiin tekemään temppuja pitkästä aikaa. Otin alkuun muutamat keskiravit ja siirtymiset. En edes muistanut miten herkkä poni on halutessaan pelkille vatsalihaksille! Fiilisteltiin vielä muutamat laukanvaihdot.

Loppuun hiottiin vielä vähän sulkutaivutuksia. Ne ovat olleet kuskille aina ihan hepreaa, mutta pienen miettimistuokion jälkeen sieltä tuli muutama tosi kivakin pätkä. Ehkä meistä saadaan vielä pesunkestävä kouluratsukko?

 

Nopean agrimarket reissun seurauksena poni sai vielä uuden fleeceloimen, koska se oli tarjouksessa ja tuubin helosania. 

 

Missä olet motivaatio?

Tiedättekö sen tunteen kuin pelkkä kentän näkeminen turhauttaa suunnattomasti? Minulla on juuri nyt se vaihe jumittunut päälle enkä tiedä miten sen saa lähtemään pois. Turvauduttu on jo Lottaan ja siitä oli hetkellisesti apua, mutta eilen se tunne tuli taas takaisin. Palataan kuitenkin vähän taaksepäin.

Kalle on viimeviikkoina toiminut kentällä kohtalaisesti. Ei hyvin eikä huonosti. Saan sen kaulasta rennoksi, mutta takaosa ja selkä huitelee menemään ihan omia reittejä. Syynä on, ettei pohje mene läpi. Siihen ongelmaan saapui pureutumaan Muuramen koutsi. Ratsastin itse alkuun ja lopulta jouduin tulemaan alas selästä etten purkaisi turhautumistani turhaan hevoseen.

Lotta meni selkään ja noin 10 minuutin kuluttua hevonen kulki kuin unelma. Oli oikeasti peräänannossa ja teki ties mitä temppuja ihankuin olisi suurempikin kouluratsu. Voi sitä turhautumisen tunnetta kun tajuaa, että vika on vaan ja ainoastaan kuskissa. Kiipesin vielä itse takaisin selkään ja olihan se sitten helppoa ja hauskaa. Hevonen oli kuitenkin jo läpiratsastettu valmiiksi.

Noh eilen kun kiipesin selkään ja ajattelin lähteä hakemaan sitä samaa tunnetta niin eihän siitä tietenkään tullut mitään. Nyt ei edes kaula mennyt mihinkään suuntaan ja loppujenlopuksi jouduin jättämään koko leikin kesken, ettei tarvitsisi suuttua hevoselle kun ei itse osaa. Nyt vaan maastoillaan ja maastoillaan kunnes saan itseni kasaan kouluratsastusta varten. Turhauttavaa.

Onko teillä vinkkejä, jotka auttaisivat ratsastajan motivaation takaisin saamiseen? Veikkaan, että oman keskittymisen karkailun taustalla on stressi mutta ei se ole ennenkään näin pahasti haitannut. Maastoilemaan ei kuitenkaan voi aina paeta ongelmia.