maanantai 4. maaliskuuta 2013

Missä olet motivaatio?

Tiedättekö sen tunteen kuin pelkkä kentän näkeminen turhauttaa suunnattomasti? Minulla on juuri nyt se vaihe jumittunut päälle enkä tiedä miten sen saa lähtemään pois. Turvauduttu on jo Lottaan ja siitä oli hetkellisesti apua, mutta eilen se tunne tuli taas takaisin. Palataan kuitenkin vähän taaksepäin.

Kalle on viimeviikkoina toiminut kentällä kohtalaisesti. Ei hyvin eikä huonosti. Saan sen kaulasta rennoksi, mutta takaosa ja selkä huitelee menemään ihan omia reittejä. Syynä on, ettei pohje mene läpi. Siihen ongelmaan saapui pureutumaan Muuramen koutsi. Ratsastin itse alkuun ja lopulta jouduin tulemaan alas selästä etten purkaisi turhautumistani turhaan hevoseen.


Lotta meni selkään ja noin 10 minuutin kuluttua hevonen kulki kuin unelma. Oli oikeasti peräänannossa ja teki ties mitä temppuja ihankuin olisi suurempikin kouluratsu. Voi sitä turhautumisen tunnetta kun tajuaa, että vika on vaan ja ainoastaan kuskissa. Kiipesin vielä itse takaisin selkään ja olihan se sitten helppoa ja hauskaa. Hevonen oli kuitenkin jo läpiratsastettu valmiiksi.


Noh eilen kun kiipesin selkään ja ajattelin lähteä hakemaan sitä samaa tunnetta niin eihän siitä tietenkään tullut mitään. Nyt ei edes kaula mennyt mihinkään suuntaan ja loppujenlopuksi jouduin jättämään koko leikin kesken, ettei tarvitsisi suuttua hevoselle kun ei itse osaa. Nyt vaan maastoillaan ja maastoillaan kunnes saan itseni kasaan kouluratsastusta varten. Turhauttavaa.


Onko teillä vinkkejä, jotka auttaisivat ratsastajan motivaation takaisin saamiseen? Veikkaan, että oman keskittymisen karkailun taustalla on stressi mutta ei se ole ennenkään näin pahasti haitannut. Maastoilemaan ei kuitenkaan voi aina paeta ongelmia.




14 kommenttia:

  1. Mulla on kanssa välillä samoja ongelmia motivaation suhteen, tosin hyppisin riemusta jos pääsisin ratsastuskentälle! Me touhutaan Speedyn kanssa maastakäsin jotain juttuja tai käydään kävelyllä tai muuten vaan lyllerretään maastossa rennosti jos motivaatio on kadoksissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mekin nyt maastoillaan ja jospa se fiilis tulisi sitten kevätauringon mukana :)

      Poista
  2. tuttu tunne :D silloin lähden usein maastoon enkä jää kentälle pyörimään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks muutkin turvautuu tohon maastoiluun :D

      Poista
  3. Tiedän tunteen, siitä on vaikee päästä itselläni pois :)Joskus totaali ratsastustauko on auttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen sitä miettinyt, mutta edes viikon toteuttaminen on vaikeaa ellei anna hevoselle talvilomaa. Hmm täytyy lähteä pohtimaan ajatusta jos ei meinaa millään helpottaa :)

      Poista
    2. Mää voin hoitaa kallee viikon <3

      Poista
    3. Joo mä karkaan sit kauas pois ;)

      Poista
  4. Olisko jostain kivasta este/puomitehtävästä apua, jolla saisi ehkä myös sitten sitä eteenpäin pyrkimystä jos ei pohje meinaa mennä läpi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että olisi! Meillä on nyt vaan pohjat niin huonossa kunnossa että pitää odotella parempia ilmoja. Voi missä olet maneesi :s

      Poista
  5. Meilläkin motivaatio karkaa välillä jonnekin tuntemattomaan..

    Minulla auttaa, kun mietin miksi todella tätä teen ja pohdiskelen, ovatko tavoitteet liian korkealla. Aloitan tavallaan alusta, teen hauskoja asioita hevosen kanssa - maastoilen, maastakäsin ja pelkkää harjailua. Hetki taukoa ratsastamisesta ja kun fiilis on hyvä - työskentely aloitetaan alusta.

    Nyt motivaatio on tosi hukassa, kun hevonen on jatkuvasti sairaslomalla. Mutta odotan jo innolla paluuta työskentelyn pariin ja uskon kaiken taas maistuvan hyvälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä saikulta parantumiseen :)

      Pitääpä itsekkin kokeilla purkaa ratsastusta paloihin ja miettiä mitä oikeesti on tekemässä. Olen välillä vähän liian hätäinen ja tuosta saattaakin olla apua!

      Poista
  6. Heh, mulla meinaa se maastoilu tulla välillä korvista ulos, liikutan mitään osaamatonta (askellajit menee paitsi laukka vähän niin ja näin) sh-tammaa tallilla, missä ei ole kunnon kenttää (kenttätouhut tapahtuu ei-niin-suuressa tarhassa), niin toisinaan se maastoilu jo alkaa tympiä kun aina samoja reittejä.. :D Vaikka onhan sekin mukavaa, mutta toisinaan olisi kyllä kiva harrastaa vähän tavoitteellisemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä millon meillä rupeaa tulemaan korvista ulos :p Tallin läheisyydessä on onneksi monipuoliset maastot niin ei ole sitä vaaraa, että joutuu aina menemään samoja reittejä. Meilläkin kotikenttä on iso tarha, mutta naapurissa on onneksi ihan oikea kenttä :)

      Poista