Päivi "Pake" Kinnusen kouluvalmennus

Korkattiin huhtikuun alkupuolella kouluvalmennukset pitkästä aikaa. Postaus tulee hieman myöhässä, pahoittelut siitä. Suunnaksi otimme Tikkakosken ja tutun valmentajan eli Paken. Tätä valmennusta odotettiin kauhunsekaisin tuntein sekä hevosen, että kuskin lipsuneen otteen vuoksi.

Valmennuksen aiheena oli onneksi perusratsastus temppujen sijaan. Työskentelimme aluksi käynnissä ratsastaen ensin pituushalkaisijalle, siitä väistö uralle, voltti ja avotaivutusta pitkänsivun loppuun asti. Tämä harjoitus korosti Kallen tämänhetkistä jäykkyyttä ja hitautta pohkeelle. En meinannut saada millään rentoa taivutusta ja väistötkin oli ihme säätämistä.  Samaa harjoitusta tehtiin kumpaankin suuntaan ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ravityöskentelyssä poni rupesi vertymään pikkuhiljaa ja sieltä tulikin muutama kiva pätkä.

Laukkaa työstettiin pääty-ympyrällä väistättäen takaosaa ulos. Näin haettiin mahdollisimman tasatempoista ja laadukasta laukkaa. Pake kehui Kallen laukkaa ja yleistä olemusta pitkästä sairaslomasta huolimatta. Tilanne ei ole kuulemma niin lohduton miltä se tuntuu tällähetkellä. Otettiin laukkaa vielä volteilla, jotta saatiin hevoset varmasti läpi asti ja taipumaan rehellisesti myös rungostaan. Alla pieni videokooste valkasta, josta näkyy aika hyvin tehdyt tehtävät. Seuraava valmennus onkin parin viikon päästä ja toivottavasti päästään jatkamaan siitä mihin jäätiin.

Arktinen kenttä ja säädöt hukassa

Sain Saaran kuvamaan meidän menoa, joten luvassa pitkästä aikaa tuoreita ratsastuskuvia. Kenttä on edelleen ihan järkyttävässä kunnossa osan olevan kuravelliä kun samalla toinen puoli umpijäässä. Oma ratsastaminen ontuu ja pahasti pitkän tauon jälkeen, enkä meinaa saada Kalleen mitään otetta. Argh.

Oon yrittäny hirveesti mennä kaikkia perusjuttuja. Saada ponia taipumaan ja pohkeita läpi kumpaankin suuntaan. Ollaan menty paljon avotaivutuksia ja haettu laukkaan voimaa temmonmuutoksien avulla. Kallessa ei oo ollu mitään muuta vikaa kun jäykkyys ja hitaus pohkeelle. Näitä ongelmia on vaan ollu tosi vaikeeta korjata oman tekemisen ollessa niin hukassa. Ratsastuskunto on muuttunut ihan olemattomaksi ja pienikin pätkä harjoitusravia saa turhautumaan. Poni mennä porskuttaa tyytyväisenä samalla kun kuski vääntää itkua.

Ollaan me ihan hyviäkin pätkiä saatu. Nyt vaan kun työkuviot antavat periksi olisi tarkoitus jatkaa Paken valkoissa käymistä ja ajatuksen tasolla on edelleen ollut kotivalmentajan löytäminen. On vaan haastavaa löytää ketään, joka motivoituisi tulemaan valmentamaan vain yhtä ratsukkoa huonoille puitteille. Etsintä siis jatkukoon ja hyviä vinkkejä otetaan mieluusti vastaan! Otettiin lopuksi muutama söpöilykuva, jossa on mukana koko porukka.

Heppamokat

En yleensä tälläisiin haasteisiin ota osaa, mutta kerta se on esimmäinenkin! Blogitallilla on haaste käynnissä, jossa tulee postata parhaimmat heppamokat. Palkintona on pari lippua Tampereen heppamessuille. Jokainen lajia yhtään pidempään harrastanut tietää, että hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Tässä siis parhaita paloja meidän yhteisiltä vuosilta!

Muistan innareiden ja sarjojen olleen pitkään meidän murheenkryyneinä. Kalle joko hyppäsi useamman esteen okserityyppisesti tai muuten räpelsi omiaan väleissä. Ylläolevassa videossa todistusaineistoa kuinka hommat hoidettiin Heppahovin estevalmennusleirillä vuonna 2010. Kuva taas on meidän ensimmäisistä aluekisoista, jossa Kalle päätti hoitaa 2 laukan sarjan vain yhdellä. Alkuaikoina treeneissä sarjat usein hypätiinkin innareina eikä maltettu millään ottaa laukka-askelta väliin. Treenillä ja välejen pidentämisellä saatiin onneksi ihmeitä aikaan.

Palkintojenjaot ovat olleet toinen paikka, jossa on sattunut ja tapahtunut. Usein ruusukkeita odottaessa Kalle on steppaillut ja yrittänyt lähteä kunniakierrokselle ennen aikojaan. Viimein kun sinne asti on päästy, tuloksena usein pukkilaukkaa tai ravuriravia. Muutamissa aluekisojen palkintojenjaoissa ollaan hilpeyttä aiheutettu menemällä enemmän ravia kuin laukkaa. Ja Kallen rotuhan oli?!

Viimeisimpänä "mokana" Kalle on hauskuuttanut lennokkailla laukanvaihdoillaan. Vaihtoja opettaessa vaihto tapahtui aina mojovan pukin kautta. Nykyään vaihto tapahtuu etupään huitoessa ilmaan samalla kun takapää räpeltää missä sattuun. Ei ehkä mitään hienoja kouluratsastusvaihtoja, mutta tästä noustaan vielä ja katsojilla on ainakin ollut hauskaa!

Toki tippumisiakin on tullut videolle, mutta päätin jättää ne postauksen ulkopuolelle. Usein tippumisia on sattunut esteillä kiellon tai liian voimakkaan hypyn takia.  Mitä mokia sinulle on tapahtunut hevosten kanssa?

Mäkitreeniä ja laukannostoja

Ensimmäiset laukkapätkät takana ja so far so good! Kallen treeniohjelmaan on kuulunut nyt mäkitreeniä rauhallisissa askellajeissa. Paljon käyntiä ja ravia. Meilläpäin on onneksi hyvät mäkiset maastot kunnonkohottamiseen ja toivottavasti saataisiin menetetyt lihakset takaisin mahdollisimman pian. Jokainen maneesittomalla tallilla elävä varmasti tietää kelien tuomat haasteet talvella ja keväällä, mutta hitaissa askellajiessa voi myös tehdä tehokkaasti hommia. Me ollaan kentällä tehty paljon notkistavaa treeniä käynnissä ja askellajin sisällä siirtymisiä. Onhan Kalle kankea kuin rautakanki, mutta eiköhän se sieltä verry hieronnan ja notkistelun avulla.

Kisakausi on starttailemassa ja sisäinen kilparatsastaja huutaisi hyppäämään.  Tärkeintä on kuitenkin Kallen parantuminen ja tein syksyllä päätöksen eläkkeellejäännistä. Omia tavoitteita on vaan nyt siirrettävä seuraavalle hevoselle ja löysättävä pipoa. Harrastellaan nyt kotosalla niinkauan kuin siltä näyttää ja toivottavasti seurakoulukisoihin tälläkaudella päästään osallistumaan. Jos ei niin nautitaan sitten maastolenkeistä ja kotituuppailusta kaikessa rauhassa. Enköhän sinne kilparadoille ehdi vielä myöhemminkin ja Kalle on oman esteuransa kunnialla vetänyt läpi jo :)

Takaisin töihin

4kk kestänyt sairastaminen alkaa toivottavastii olla takanapäin. Kalle on pikkuhiljaa palaillut takaisin töihin. Ollaan nyt aloiteltu ravityöskentelyä ja liike on toistaiseksi ollut puhdasta. Toki kaikki lihakset ovat tippuneet näin pitkän saikun seurauksena, mutta nyt aletaan kohottamaan kuntoa ja keräämään takaisin menetettyjä lihaksia. Toivotaan, ettei nyt vaan tule mitään takapakkia ja päästäisiin takaisin treenaamisen makuun mahdollisimman pian.

Kallen sairastaessa olen hieman muuttanut herran ruokintaa. Pitkään palvellut Racing prix vaihtui saman valmistajan regulariin. Tuntuu olevan samaa tavaraa hieman pienemmällä energiamäärällä. Pellava on jäänyt myös kokonaan pois ja mahan kuntoa hoitaa pelkät chian siemenet. Kauraa ei sairaslomalainen tietenkään saanut, mutta nyt ruvetaan ottamaan kauraakin takaisin ruokintaan mukaan. Pitää nyt seurata onko regularissa tarpeeksi energiaa kunnon työskentelelyyn vai vaihdetaanko takaisin prixiin. Onko muilla kokemuksia kyseisestä rehusta?

Toivottavasti kuoleman partaalla oleva blogikin tästä heräisi kevään myöntä takaisin henkiin. Onko lukijoilla postausideoita?

Klinikalla vol 2

Kalle ei ole lähtenyt parantumaan. Viimeviikon keskiviikkona tein päätöksen, että nyt mennään selvittämään missä vika oikeasti on. Niveltulehdus ei mene enään läpi hevosen ollessa edelleen epämääräinen.  Laukaassa tehtiin jälleen ontumatutkimus, mutta nyt eri eläinlääkärin toimesta. Spontaani vasemman takajalan ontuma, ei reagoi enään puudutuksiin. Röntgeniin lähdettiin sillä asenteella, että kuvataan kaikki kunnes vika löytyy. Noh eipä löytynyt.  Eläinlääkäri epäili, että kavion ja vuohisen välissä olisi pehmytkudosvaurio, jota on oikeastaan mahdotonta paikantaa kun mitään lämpöä tai turvotusta ei ilmene. Saatiin pari pistosta kortisonia, tujakat kipulääkkeet ja pelkkää tarhaliikuntaa Helmikuun loppuun asti. Maaliskuun alussa saa kokeilla rasittaa ja jos ei kestä armollisempaa päästää vihreemmille niityille. Kalle kääntyi kuitenkin 18 vuotiaaksi ja tuollaiset epämääräiset vammat ovat haastavia paikantaa ja kuntouttaa. Harmittaa.

Jotta olen pysyt järjissäni on tullut kiikuttua lainahevosten kyydissä enemmän ja vähemmän. Kävin leikkimässä Tuulin Dizzyn kanssa ja sain työmaaksi projektiheppa Nallen. Entinen ravuri, joka olisi tarkoitus peruskouluttaa. Fiksun oloinen pikkutamma joten eiköhän siitä hyvä tule.

Goodbye 2014 and hello 2015

Sairasloman jatkuessa kuulumisia on haastavaa kirjoitella liikunnan painottuessa pelkkään käyntiin ja metsässä rämpimiseen. Ajattelin kuitenkin palata hieman vuoteen 2014 ja kerrata vuoden suurimpia kohokohtia.

Vuoden alkupäässä onnistuin yhdistämään työt ja harrastuksen. Työskentelen nuorten kanssa, jotka ovat sijoitettuna pois kotoaan. Kalle on päässyt mahtavan luonteensa puolesta mukaan työskentelemään ja ylläolevassa kuvassa olemme Jyväskylän kaupungin talvitapahtumassa vetämässä kärryjä. Kyseiseen tapahtumaan olemme menossa tänäkin vuonna.  Kalle on päässyt jakamaan samoja elämyksiä lapsille ja nuorille, joita se on antanut minulle jo vuosien ajan. On aika hienoa mennä töihin kun kaikki innokkaasti kysyvät mennäänhän katsomaan Kallea?! Haaveena olisi kouluttautua sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan ja ehkä laittaa yritys pystyyn? Katsotaan...

Vuosi 2014 toi paljon kouluratsastuksen saralla. Löydettiin uusi valmentaja, joka on osoittautunut ihan mahtavaksi ja vaihdomme lopullisesti remonttiturpahihnaan, joka istuu ponille parhaiten. Kehitystä on tapahtunut suurin harppauksin. Todistimme kaikille, että entinen ravuri on mahdollista kouluttaa Helppo A tasolle kun starttasimme A-merkin hyväksytysti kesällä. Sain apua omiin istuntavirheisiini ja oivalsin miten pystyn ratsastamaan aktiivisemmin jalalla, vaikka se onkin liian pitkä Kallelle. Kunhan sairaslomalta tokenemme en malta odottaa mitä kausi 2015 tuo meille kouluratsastuksessa.

 

Esteillä keskityimme nautiskelemaan meille viimeisestä kaudesta. Tuloksena sijoituksia ja joukkuemestaruushopeaa. Oli hienoa huomata miten tunnemme toisemme läpikotaisin ja kuinka helppoa ja hauskaa esteradoilla onkaan yhdessä. Kalle toimii kuin ajatus ja kuski vain fiilistelee kyydissä neuvoen mihin seuraavaksi mennään.  Mainitsemisen arvoista on myös Viken estedebyytit kanssani ja kotiintuomisena olikin aina ruusuke. Erittäin hienot ponit.

Vuoteen 2014 on mahtunut kilpailujen ja valmentautumisen lisäksi sitä kaikista palkitsevinta perusarkea. Kuinka Kalle lähtee mielellään hommiin tarhasta haettaessa ja toimii ratsastaessa vaikka ilman varusteita. Marraskuussa niveltulehdukseen sairastuminen ei antanut parasta mahdollista lopetusta vuodelle, mutta tästä vielä noustaan. On kuitenkin ensimmäinen kerta koko meidän 11 vuoden mittaisella yhteisellä taipaleella kun Kalle sairastaa. Koputan nyt puuta, mutta toivottavasti mennään seuraavat 11 taas sairastelematta
.