Koulussa oli ihan hullun rankka päivä, mutta onneksi mamman 500-kiloinen halinalle osaa aina piristää. Ihmiset aina ihmettelevät miten jaksan koulua, töitä ja hevosta, mutta ilman Kallea pääni olisi levinnyt käsiin aikoja sitten. En nyt tarkemmin halua vieraille ihmisille tätä avata, mutta elämän potkiessa päähän kyseinen karvakasa on saanut aina nousemaan sängystä ylös. Hevostelu on aina ollut minulle enemmän pakokeino kaikesta pahasta kuin pakkopullaa. Tallilla on ihanaa unohtaa kaikki huolet ja keskittyä nauttimaan hetkestä.
Tänään ratsastin nopeasti kentällä kaikki askellajit läpi. Pääsin koulusta vasta 4 pintaan, joten ei hämärässä riittänyt into tuuppailla tuntitolkulla. Tein tosi perusjuttuja eli siirtymisiä, väistöjä ja taivutuksia. Kalle oli yllättävän kiva ja rento alusta asti. Ehkä ymmärsi pääsevänsä talliin jos toimii heti :D Huomenna saadaan talvimonot alle ja juoksutan ennen töihin lähtöä.
Loppuun muutama talvikuva, koska odotan lumien tuloa ihan kauheasti! Harrastamme joka talvi hiihtoratsastusta ja pulkkaratsastusta. Harrastatteko te jotain "erikoista" talvisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti