Millainen minä olen hevosenomistajana?

Sain tämän haasteen Tarzilta, joka siis haastoi minut kirjoittamaan siitä millainen hevosenomistaja olen. Haasteen tarkoitus on kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä. Kirjoittajan täytyy olla rehellinen, ettei haaste menetä merkitystään. Jokainen kirjoittanut voi halutessaan haastaa 3 henkilöä tekemään tämän. Itseäni kiinnostaa millaisena hevosenomistajana  Heta, Karkki ja Säde pitävät itseään.

Minulle hevosen hyvinvointi on aina ollut tärkeintä. Jos itse tarvitsen uuden talvitakin, mutta hevosenkin loimi on huono, kyllä loimi hevoselle tulee aina hankittua ensin. Jos itselläni on ollut todella huono päivä jätän suosiolla  nousematta hevosen selkään, ettei vahingossakaan tule kostettua hevoselle huonoa oloansa. Yleensä juoksutan tai ajan siinä tilanteessa. Olen myös tarkka siitä, että kun töihin lähdetään hevosen on oltava kaikin puolin terve. Kipeää tai vaisua hevosta ei liikuteta normaalisti missään tilanteessa.


Olen hieman laiska kun ratsastan yksin. Harjoitusravia tulee työstettyä vähemmä kuin valvovan silmän alla ja teen Kallelle helppoja tehtäviä. Vällillä saatan unohtua matkustamaan, mutta onneksi poni yleensä siinä vaiheessa muistuttaa pysymään hereillä. Esteiden kantaminen yksin on myöskin tylsää hommaa, joten harvemmin tulee harjoiteltua kunnon ratoja. Yleensä yritän saada suurinpiirtein fiksuja tehtäviä vähäisellä estemäärällä.

Paras puoleni hevosenomistajana on halu oppia uutta. En pelkää kysyä apua itseäni kokeneemmilta ja nautin oppiessani jotain uutta. Otan palautetta hyvin vastaan ja yritän kehittää omaa ratsastustani sen mukaisesti. En myöskään välitä turhasta paskanjauhamisesta ja sekin on hyvä piirre kun harrastaa entisen ravurin kanssa. Kuitenkin turhaa kritiikkiä sataa niskaan kokoajan.


Tykkään hevosenomistajuudessa muustakin kun ratsastamisesta. Hevosen kanssa maastakäsin touhuilu ja ihan vaan rapsuttelu ja rupattelu on aina ollut mieluista hommaa. Onhan se hieno tunne kun Kalle hörisee jo meidän autolle kun ajaa tarhan ohi :D Pidän erittäin tärkeänä, että hevosella on kunnon luottamusuhde omistajaansa ja sitä suhdetta vaalitaan juuri tuolla rapsuttelulla ja sosiaalisella kanssakäymisellä. Myönnän olevani koominen näky kun maastossa selitän Kallelle päivän tapahtumia, mutta se on minun tapani.