I will never let you fall

Kevään tullessa monelle hevosenomistajalle tulee mieleen tulevan kesän kilpailut. Mitä jos oman hevosen kapasiteetti ei riitäkkään tai ponivuodet ovat vaihtoehtoisesti lopussa. Oma kullanmuru laitetaan myyntiin ja vaihdetaan isompaan/ kapasiteettikkaampaan. En halua yleistää enkä suututtaa ketään, mutta näin useimmiten toimitaan. Halutaan edetä ratsastajana ja hevosen kapasiteetin loppuessa täytyy vaihtaa hevosta. Vai täytyykö?

Itse en voisi kuvitella luopuvani Kallesta, ennenkuin poni lähtee kohti hevosten taivasta. Kiertolaisena ollut hevonen ansaitsee loppuelämän kodin, jossa saa viimein luottaa ihmiseen ja siihen, että tarpeisiin vastataan. On tarjolla ruokaa ja puhdasta vettä. Entisenä ravurina Kallen kapasiteetti todennäköisesti loppuu ennen omaani, mutta asiaa pitää lähestyä siltä kannalta miten poni on ylittänyt jo nyt itsensä. Hienommalta tuntuu olla aluekisojen palkintojenjaossa entisellä juoksialla kuin puoliverisellä, joka on jalostettu siihen hommaan. Olen itsekkin luonteeltani kilparatsastaja henkeen ja vereen, mutta kohtalon puuttuessa peliin omia arvoja täytyi muuttaa. Kallen tulon myötä olen sisäistänyt vielä enemmän miten hevosen kuuluu olla ystävä, eikä keino jolla tavoittaa jotain.

Minullakin on ratsastajana tavoitteita, mutta niiden saavuttamiseen panostan Kallen lähdettyä pois. Hevonen ei kuitenkaan elä niin montaa vuotta, etteikö omiin tavoitteisiin ehtisi panostaa myöhemminkin. Mielummin nautin harrastamisesta tuon sympaattisen karvakorvan kanssa, kun lähden pilaamaan kaikkea omaa ahneuttani. Kalle kuitenkin tuli meille jäädäkseen. Edelleen kyse on omasta mielipiteestä, joten kukaan ei toivottavasti vedä hernettä nenään :) Jokainen ajattelee tavallaan ja minä ajattelen näin.

I know now, just quite how
My life and love might still go on
In your heart, in your mind
I'll stay with you for all of time