Piipaa-auto ja vaaleanpunainen hirviö

Mamma oli eilen ihan outo. Harjasi alakäytävällä ja tanssahteli kun aurinko paisto. Kokoajan vikisee miten mulla ois kevättä rinnassa mut kattois peiliin. Vinkkejä ihmisten kesyttämiseen otetaan ilomielin vastaan. Onneks se nyt ees jakso harjata kutisevaa irtokarvaa melkein tunnin ja höpisi miten näytän tällähetkellä mutantilta. Kauneus taitaa olla katsojan silmissä.

Luonnonlakeja uhmaten se päätti sitten suunnata maastoon. Eikö se ikinä opi että aurinko + pirtee pikkuheppa ei oo hyvä yhdistelmä. Aluksi ihan yleisen mielenrauhan ylläpitämiseksi menin kiltisti ja tein suurinpiirtein mitä pyydettiin. Sit se kauhistus ilmesty mutkan takaa. Vaaleanpunaiseen pukeutunut pikkuhirviö! Kauheeta kun se huus ihanaa heppaa ja kuinka se tanssii. Jos tanssi ja lentoonlähteminen on sama asia niin okei. Siinä piti sit kauhusta kankeena pöhistä ja puhista. Kunnialla selvittiin kun mamma tajus aukasta suunsa ja sanoo että heppa nyt on hieman järkyttynyt värivalinnasta. Siis hyi joku vaaleenpunainen!

 Matka jatkui ihan leppoisasti kunnes tapahtu jotain mitä näin pieni otus ei pysty käsittämään. Vastaan tuli tuttu nelipyöräinen härveli mutta sen päällä vilkku valot ja se huus piipaapiipaa. Aluks jähmetyin paikalleni mut sit tajusin et mammaa on suojeltava. Pakko oli sit pomppia takajaloille ja tehdä jotain levaden tapaista. Siinävaiheessa mamma ei enään tienny pitäiskö itkee vai nauraa. Kovasti se manas lähettävänsä mut menolipulla sirkukseen. Taaskaan se ei osannu arvostaa mun hyviä ideoita. Pienen kriisipalaverin jälkeen matka jatkui ihan asiallisesti kotiin asti. Sain mä silti porkkanan lenkin jälkeen, vaikka kovasti mamma uhkaili että jään ilman. Taas voittamaton charmini pääsi oikeuksiinsa!

Pusuja kaikille tammoille,
Kalle