Tallin hevoset

Kysely on päättynyt ja yllätyin miten tulokset olivat tasan varustepostausta, tallin hevosia ja tallipäivää kohtaan. Toteutan postauksista jokaisen, mutta aloitetaan siitä minkälaisia otuksia meidän tallilla oikein asustaa.

Talli, jossa Kalle asuu on pieni neljän karsinapaikan yksityistalli. Tällähetkellä talli on täynnä, mutta kesän alussa Viken lähdettyä yksi paikka vapautuu. Vikke on porukan kuopus, tarkemmin 4-vuotiaaksi kääntynyt ponikokoinen suokkijullikka. Ollaan nyt opeteltu ratsunhommia ihan kohtalaisin tuloksin. Osataan hienosti jo siirtyä kaikkiin askellajeihin, pysähtyä, peruuttaa ja hieman väistää. Ruunaamisen myötä käsiteltävyyskin on parantunut huomattavasti ja eiköhän siitä hyvä saada ennen kesää.

Jos jatketaan suokkilinjalla niin seuraavaksi esittelyyn pääseekin Virkku. Entinen estetykki ja tuntihevonen, mutta molempien etujänteiden vammojen johdosta nykyään kestää vain käyntiä. Pulskahkon ulkokuoren alta löytyy kultainen sydän ja valtava työmoraali. Oli ihan uskomaton otus ennen rikkimenoaan, mutta aina kohtaloon ei voi puuttua. Tuo kuitenkin oman mukavan lisän porukkaan.

Sitten mun lemppariin heti oman otuksen jälkeen. Sehän on näitä ravurinraatoja, joten esittelyyn pääsee oripoika Nippe. Oli aikoinaan lupaava ravuri, mutta hankkarivamman takia päätyi pihankoristeeksi. Meidän myötä ratsutouhuilu aktivoitui ja on oikein mukava tapaus kyseessä. Perus harrastelukaveriksi oikein potentiaalinen vaihtoehto. Joskus jopa villissä nuoruudessa hypättiin 70-80cm esteitä, mutta ei viiti enään kiusata vanhaa. Ehdottomasti koko tallin lellikki.

Siinä olikin nykyinen kokoonpano. Tähän loppuun vielä jo taivaslaitumille laukanneet kaverukset, mutta olivat tärkeä osa koko tallia ja molemmat siellä asuivatkin lähes 20 vuotta. Viimeisimpänä meidät hylkäsi valkoinen satuponi Puffe. Vuohisluun murtuman takia Puffe päästettiin ikiuneen marraskuussa 2011. Oli kuitenkin eläessään tallin maskotti ja omisti maailman isoimman egon. Ihan missä tahansa poni meni, sen kyllä kuuli. Käyttäytyi kuitenkin oriksi yllättävän herrasmiesmäisesti ja omisti loppumattoman kapasiteetin. Nuorempana hyppäsi 120cm irtona ollessaan itse vain 130cm korkea.

Toinen edesmennyt kaveri oli suomenhevosruuna Ponsia. Vanhuus ja kesäihottuma veivät mennessään vanhan ja kiukkuisen pojan heinäkuussa 2010. Sisimmässään oli kuitenkin hyvällä huumorintajulla varustettu perussuomalainen mies. Sille päälle sattuessaan löytyi herkyyttä, jota ei olisi voinut kuvitellakkaan.

Tallimme ei ehkä ole puitteiltaan hienoin eikä mahtavin, mutta kaikki tuntevat toisensa ja tallille päästessään tuntee tulevansa toiseen kotiinsa. Ilmapiiri on mitä mahtavin ja se on pääasia.