Tuomas Jauhiaisen estevalmennus 29.10

Eilen oli se päivä, jota olin odottanut viikkotolkulla. Viimein sain kyydit ja kaikki järjestettyä siten, että pääsimme pitkästä aikaa Tuomaksen oppeihin Polleparkkiin. Kalle kengitettiin iltapäivällä ja meidän valmennus oli 19-20. Sain kuulla kaverilta, että meistä oltiin kohuttu etukäteen koska onhan poni tosiaan entinen ravuri ja olin ilmottautunut 80-100cm ryhmään. Siis voi ei...

Noh siitä huolimatta, että muka meinaamme kaatua ennen jokaista estettä ja laskemme ryhmän tasoa huomattavasti, matkaan lähdettiin positiivisin mielin. Onneks valmentaja tykkää Kallesta ihan hirveästi ja saatiin kuulla taas paljon omaa egoa hiveleviä kehuja.

Tehtävänä toimi niinsanottu temppurata, eli mentiin rataa joka sisälsi paljon tekniikkaa hiovia juttuja. Alkuverkkana tultiin innaria, okseria ja sarjaa s-kaarella ja jokaiseen kaarteeseen tehtiin voltti. Poni oli avuilla ihan kohtalaisesti ja saatiin tehtävä sujumaan heti ensimmäisellä kerralla. Siitä jatkettiin pysty-okseri suhteutetulle, trippelille ja lopuksi okseri-pysty linjalle. Esteet olivat loppujen lopuksi 90-100cm luokkaa.

Valmennuksesta jäi kyllä äärimmäisen hyvä maku suuhun. Tuomas kehui sitä miten liekeissä Kalle oli ja kuulemma ratsastin itse siististi ja fiksusti. Erityistä kiitosta sai ponin laukan säädeltävyys, koska mentiin samoilla askelmäärillä kun ryhmän puoliveriset. Parhaiten kyllä jäi loppupalaute mieleen. "Jatkakaa samaan malliin ja pitäkää toi vire päällä. Toi poni tulee viemään sut voitosta voittoon." ♥

Täällä sataa jotain valkosta töhnää?

Nyt se lumi sitten tuli Jyväskyläänkin. Sain kengittäjän ponille vasta maanantaille, joten nyt ollaan viikonloppu tekemättä mitään kesäkenkien takia. Viikonlopun mittainen loma kuitenkin tekee ihan hyvää aina välillä.

Tallilla ei oikein voi tehdä mitään ihmeitä, joten sovittiin Nipen hoitajan Miljan kanssa, että otetaan koiravauvat tallille leikkimään. Miljalla on 12 viikkoinen sekarotuinen Wili ja voi sitä vauhtia mitä ne kaksi viiletti menemään! Nyt Roomeo nukkuu ihan rättiväsyneenä keskellä mun huoneen lattiaa.

Milja otti vielä meistä muutaman "perhepotretin", joten tässä pari onnistunutta. Hienoa, että Kalle ja Roomeo tulee niin hyvin keskenään juttuun.

Mitä mieltä olette tälläisistä vähän rennoimmista postauksista? Olen miettinyt vanhan lifestyle-blogin herättämistä henkiin, mutta saa nyt vielä nähdä...

HIHS 2012

Nyt on team Jyväskylä selvinnyt viikonlopun mittaisesta stadin reissusta ja voin kertoa, että väsyttää! Anteeksi jo etukäteen niukka kuvasaldo oman laiskuuteni takia. Järkkäri vaan aina jäi Karkille, eikä eksynyt mukaan sinne missä mentiin.

Lähimme ajamaan navigaattoriin luottaen perjantaina kohti Sipoota. Alkumatka sujui hyvin kunnes huomattiin reitin vaan menevän kokoajan entistä pienempiä teitä pitkin. Toiminto "valitse nopein reitti" johdattikin sitten perille suurinpiirtein polkuja pitkin, mutta hengissä selvittiin. Kuvan laatu on tosi heikko, koska se on otettu Riikan puhelimella kesken naurukohtausta. Siinä kuitenkin näkyy vain metsää ja pitkä hiekkatie...

Kun päästiin Karkille suunnattiinkin heti tallille moikkaamaan Beetä. Tihkutti vettä, joten kuvaaminen jäi pois ihan kameran säästämisen takia. Ponitammaa liikutettiin kuitenkin koko viikonloppu siten, että kaikki kokeiltiin pe, Riikka hyppäs la ja Minnan kanssa tuupattiin sunnuntaina ennen kotimatkaa. Bricken on ratsastaessa tosi vaativa, joten olin kieltämättä aika hukassa.

 Perjantaina heppailun jälkeen suunnattiin katsomaan Hesan yöelämää ja otettiin suunnaksi Amarillo. Oli kyllä tosi hauskaa ja aamulla meinasi olla hiusraja hieman kipeä.. Syynä oli kyllä myöskin lyhyet yöunet. Päivän heppailun ja koomailun jälkeen suunnattiin viimein kohti HIHSsiä!

Mun mielestä koko horse show oli lähinnä pettymys.. Expo pienenee vuosi vuodelta ja näytösten hinnat vaan nousee nousemistaan. Nytkin ei kohdalle osunut oikeastaan muuta mielenkiintoista kun six bar high jumping ja siinäkin hypättiin paljon matalempaa kuin viime kerralla.  Harmi mutta kiitos loistoseuran reissu oli silti ihan huippu! Exposta tarttui mukaan:

 Kingslandin pintelit

 Eskadronin riimu+ naru

Lampaankarvapehmuste suitsiin, lettareita ja juoksutusdelta

Tälläinen postaus tälläkertaa! Olin ahkera ja ilmoittauduin estevalmennukseen pitkästä aikaa, mutta siitä lisää myöhemmin :)

Taitava pieni poni + shoppailua

Kalle nautti tänään ansaittua vapaapäivää, joten suuntasin Minnan kanssa kohti Keljonkangasta ja Vikke-vauvaa. Pieni otus on kuulemma ollu tuhma viimeaikoina, joten ilkeä täti joutui tulla taas palauttamaan kuria ylle.

Eihän vauva mikää tuhma ollut vaan päinvastoin! Viimekertaan verrattuna perusasenne työskentelyyn oli paljon myönteisempi ja oli oppinut uusia hienoja temppuja. Avotaivutukset ja jopa pohkeenväistö ravissa onnistui kivasti. Suurin yllätys oli oikea laukka! Viimeksi nostossa vaan keuli, mutta nousi nyt nätisti avuista ja laukka oli hallittua. Sitä pääsi melkein jo ratsastamaan kunnolla.

Saara innostui laittamaan meille sarjan, jota tultiin molempiin suuntiin. Siinä sitten vähän innostuttiin ja hypättiin Vikelle uusi ennätys eli 80cm pysty. Ei ollut mitään ongelmia ja vauva oli selkeästi sitä mieltä, että olisi pitänyt saada mennä vielä isompaa. Lopetettiin siihen tosi hyvillä mielin :) Harmi kun isommilta esteiltä ei tullut kunnon kuvia Saaran jännityksen takia :p

Sitten vielä pari uutta juttua, jotka olen hankkinut käytettynä. Kuvissa näkyvät harmaat ratsastushousut ostin eräältä bloggaajalta ja Kingslandin toppaliivi on myös uusi. Tottakai poninki piti saada jotain uutta, joten tuli hankittua Eskadronin satulahuopa.

Huomenna palaan oman kullamurun selkään ja kiitos taas Saaralle kun sai pientä ponia tulla kiusaamaan :)

Kadotetut vatsalihakset -check

Pitkästä aikaa tuli oikeasti ratsastettua eikä vaan roikuttua kyydissä. Lotta otti auton alle ja tuli laittamaan meidät taas ruotuun ja voin kertoa että kadonneet vatsalihakset löytyivät! Kuskilta loppui kunto helposti ennen ponin kuntoa. Hehe pitää ilmeisesti taas raahautua juoksemaan ympäri Palokan perämetsiä?

Kerroin Lotalle, että viimeaikoina ongelmaksi on noussut se kun en keksi uusia tehtäviä. Jäädään yleensä vaan ympyröille ja siihen se sitten jääkin. Nyt tehtiin keventäen pohkeenväistöjä ja ne sujuivatkin yllättävän hyvin, vaikka meinasi alkuun usko loppua kesken. Sitä jatkettiin avotaivutuksilla ja haettiin kaikki avut varmasti läpi.

Kun sain avut läpi kaikki vain loksahti paikalleen. Poni rentoutui ja rupesi liikkumaan oikeasti takaa työntäen. Oikeassa laukassa tuli ihan uskomaton vau-fiilis kun kaikki vaan toimi ja laukka pyöri. Sellaista tunnetta ei ole tullut pitkiin aikoihin vielä meille vaikeampaan suuntaan.

Lopuksi Lotta kiipesi vielä selkään. Kuulemma oli jälleen tosi hyvä ja munkin silmään Kalle näytti tosi tyytyväiseltä ja yhteistyöhaluiselta. Kotiläksyksi saatiin perusratsastuksen hiomista, paljon avoja ja oikeasta vasempaan tehtävän laukanvaihdon hienosäätöä. Toivottavasti suostuu tulemaan toistekkin :)

Liebster blog + Emmi arpoo

Kiitos Sinille Liebster blog- tunnustuksesta ja on kivaa kuulla miten tästä blogista tykätään.

 

Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

 

Tunnustuksen saavat siis:

1. Minustako kouluratsastaja

2.  Aaveen.net

3. Take a trip and fall into the glitter

4.  Rakkaudest lajiin

5.  La vida de vikke

Emmi arpoo blogissaan yllätyspalkinnon, joten käykääpä kurkkaamassa! 

 

 

Kallen ratsastettavuudesta

On jo pitkään miettinyt miten lähtisin analysoimaan sitä millainen Kalle on ratsastaa, joten lahjoin Emman tekemään tiukan analyysin millainen toi mamman kullamuru on vieraan ihmisen silmin:

Hola!

Nora anto mulle tehtäväks (uhkaili ja pakotti) analysoimaan Kallea ja sen ratsastettavuutta. Oon istunu Kallen selässä ööhm kolme kertaa, silleen, että Nora on alkuun verkannu ja sit heittäny mut selkään. Joka kerralla selkään istuessa ensin tulee fiilis " ihanaa kerrankin tarpeeks pieni hevonen ." Surkua ja murhetta on vaan aiheuttanu koulusatula (hyi), jossa en tunne vaan itteeni kotoisaksi, ja olosuhteet: märkä tai jäinen pohja tmv. 

Viime kerralla jopa sää osui kohdalleen, ja pääsin oikeasti ratsastamaan kuivalla pohjalla. Murheena oli vielä koulusatula, mutta Nora lupas että ens kerralla saan käyttää estesatulaa (ja muistan ottaa ne saappaat ym mukaan = tuskaa ratsastaa koulusatulalla ja vieraalla hevosella tennareilla!). Hetken aikaa mietin taas että hetkonen, mites tätä nyt ajettiinkaan, mutta heti kun Nora muistutti että käsi ihan hiljaa ja ratsasta pohkeella, niin homma lähti luistamaan kun tajusin ratsastaa niinkuin yleensäkin. Kalle on tosi notkea ja tasapainoinen hevonen, siihen vaikuttaa varmasti sen lyhyt runko ja se, että Kallea on treenattu tosi monipuolisesti : maastossa, erilaisilla pohjilla, kärryillä, selästä, uittaen jne. Ja just silleenhän hevosia pitäiskin treenata ja pitää että ne pysyis monta vuotta yhtä ilosina ja ihanina! Kalle on muuten oikeesti varmasti yks positiivisimmista hevosista mitä oon nähny, ihan sama ollaanko kevennelty kentällä tai menty kisoihin Noran kanssa, aina sama korvat töttöröllä- ilme !

Kalle toimii hyvin istunnalla, jarruttaa, väistää, kaasuttaa painoa muuttamalla. Se on edestä tosi kevyt ja herkkä, kun sen saa ensin luottamaan hiljaiseen ja joustavaan käteen, ja sen jälkeen pohkeesta kohti ohjaa. Käynnissä ja ravissa ns "hölkkäillessä" en oo huomannut mitään suurenmoista toispuoleisuutta, mutta laukassa toinen suunta on luonnollisesti parempi ja toinen heikompi. Hassua on se, että itse ratsastan ns. paremmin oikeaan kierrokseen, joka on Kallen heikompi puoli, mutta pääsen oikeasti ratsastamaan sitä pohkeen ympäri ja istunnalla, jolloin se puoli tuntuu jopa helpommalta ratsastaa. Noralla ja Kallella siis vahvempi puoli laukassa on vasen, muttei oikea puolikaan ole ollenkaan hassumpi, laukka ei vaan ole automaattisesti yhtä pyörivä oikeaan kierrokseen. Mutta aika monia lämppäreitä ratsastaneena voin sanoa, että Nora saa todellakin olla ylpeä aikaansaannoksestaan. Noralla on oikeasti hyvin toimiva, tasapainoinen, notkea ja elämäniloinen ratsuruuna, joka on ainakin näinä kertoina osoittanut pelkästään hyviä puoliaan. Ja Nora kovasti uhkaili että saisin joskus pari tikkuakin ylittää tällä superkumipallolla - jeij!

Ihanaa höpöttelyä, postauksessa myös pari kuvaa viime kerralta (armahtakaa tennareiden ja koulusatulan takia), mutta edelleen Nora antoi siunauksensa meidän menolle ja päästää mut vielä uudestaankin selkään. Lyhyesti : Kalle(kallekallekallee) (=mun private lempinimi Kaltsulle) on todellakin mua miellyttävä pieni ja pyöreärunkoinen, kevyt ja pirteä ruuna, joka varmasti piristää päivää vuoden jokaisena päivänä!

Minna selässä ja Post-it-blogitunnustus

Sain Bessieltä (http://skyfighter96.blogspot.fi/) kyseisen tunnustuksen ja kiitän siitä :) Näitä on kiva saada aina sillöintällöin!

Post-it- Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Mulla on lempiblogeja ihan hirveesti, mutta tässä on nopeasti mietityt 5!


1. Pärlahästar
2. This is story about love
3. Liko
4.  Lähtö hyväksytty
5. Dania Danmark


Tänään Kallen meni vuokraaja Minna. Kallella tuntui olevan mielenkiinto kenttätyöskentelyä kohtaan +-0, joten luvassa on maastokuuri. Kuulemma oli vähän vastahakoinen, mutta veikkaan vesisateella ja sitäkautta pehmeällä pohjalla olevan osuutta asiaan. Loppuverkassa ainakin omaan silmään meno näytti jo ihan hyvältä kun saatiin poni keskittymään olennaiseen ja Minna kaikkeen muuhun :D Kalle on sellainen hevonen, ettei selässä saa ajatella liikaa ettei mene herne nenään.

Huomenna siis suunnataan maastoon vähän ottamaan isompaa laukkaa eteen jos metsäautotie on hyvässä kunnossa.

Friendship is built on trust

Tänään oli tarkoituksena mennä rento koulutreeni, mutta Kallen suupieli oli auki ja se selvästi häiritsi ratsastamista. Kun annoin suuhun yhtään painetta ponin pää nousi pilviin ja se selkeästi protestoi. Ehdin mennä normaalisti noin 15min kunnes päätin ottaa varusteet pois ja ratsastaa pelkällä kaulanarulla.

Voi että miten taitava toi otus osaakaan olla! Olen ratsastanut kaulanarulla nyt yhteensä 3 kertaa ja jarru toimii jo tosi hyvin. Kääntävät avut ovat paikoitellen hakusessa, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. En olisi koskaan osannut kuvitellakkaan että voisin Kallella ratsastaa ilman varusteita kun se mulle tuli. Nyt pystyin vaan istumaan kyydissä ja nauramaan.

Lopuksi otettiin vielä muutama hempeilykuva pitkästä aikaa. Voi että mä tykkään tosta laamasta ♥

Hevonen on omistajansa peili?