sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kallen ratsastettavuudesta

On jo pitkään miettinyt miten lähtisin analysoimaan sitä millainen Kalle on ratsastaa, joten lahjoin Emman tekemään tiukan analyysin millainen toi mamman kullamuru on vieraan ihmisen silmin:

Hola!

Nora anto mulle tehtäväks (uhkaili ja pakotti) analysoimaan Kallea ja sen ratsastettavuutta. Oon istunu Kallen selässä ööhm kolme kertaa, silleen, että Nora on alkuun verkannu ja sit heittäny mut selkään. Joka kerralla selkään istuessa ensin tulee fiilis " ihanaa kerrankin tarpeeks pieni hevonen ." Surkua ja murhetta on vaan aiheuttanu koulusatula (hyi), jossa en tunne vaan itteeni kotoisaksi, ja olosuhteet: märkä tai jäinen pohja tmv. 


Viime kerralla jopa sää osui kohdalleen, ja pääsin oikeasti ratsastamaan kuivalla pohjalla. Murheena oli vielä koulusatula, mutta Nora lupas että ens kerralla saan käyttää estesatulaa (ja muistan ottaa ne saappaat ym mukaan = tuskaa ratsastaa koulusatulalla ja vieraalla hevosella tennareilla!). Hetken aikaa mietin taas että hetkonen, mites tätä nyt ajettiinkaan, mutta heti kun Nora muistutti että käsi ihan hiljaa ja ratsasta pohkeella, niin homma lähti luistamaan kun tajusin ratsastaa niinkuin yleensäkingrin. Kalle on tosi notkea ja tasapainoinen hevonen, siihen vaikuttaa varmasti sen lyhyt runko ja se, että Kallea on treenattu tosi monipuolisesti : maastossa, erilaisilla pohjilla, kärryillä, selästä, uittaen jne. Ja just silleenhän hevosia pitäiskin treenata ja pitää että ne pysyis monta vuotta yhtä ilosina ja ihanina! Kalle on muuten oikeesti varmasti yks positiivisimmista hevosista mitä oon nähny, ihan sama ollaanko kevennelty kentällä tai menty kisoihin Noran kanssa, aina sama korvat töttöröllä- ilme !

Kalle toimii hyvin istunnalla, jarruttaa, väistää, kaasuttaa painoa muuttamalla. Se on edestä tosi kevyt ja herkkä, kun sen saa ensin luottamaan hiljaiseen ja joustavaan käteen, ja sen jälkeen pohkeesta kohti ohjaa. Käynnissä ja ravissa ns "hölkkäillessä" en oo huomannut mitään suurenmoista toispuoleisuutta, mutta laukassa toinen suunta on luonnollisesti parempi ja toinen heikompi. Hassua on se, että itse ratsastan ns. paremmin oikeaan kierrokseen, joka on Kallen heikompi puoli, mutta pääsen oikeasti ratsastamaan sitä pohkeen ympäri ja istunnalla, jolloin se puoli tuntuu jopa helpommalta ratsastaa. Noralla ja Kallella siis vahvempi puoli laukassa on vasen, muttei oikea puolikaan ole ollenkaan hassumpi, laukka ei vaan ole automaattisesti yhtä pyörivä oikeaan kierrokseen. Mutta aika monia lämppäreitä ratsastaneena voin sanoa, että Nora saa todellakin olla ylpeä aikaansaannoksestaan. Noralla on oikeasti hyvin toimiva, tasapainoinen, notkea ja elämäniloinen ratsuruuna, joka on ainakin näinä kertoina osoittanut pelkästään hyviä puoliaan. Ja Nora kovasti uhkaili että saisin joskus pari tikkuakin ylittää tällä superkumipallolla - jeij!


Ihanaa höpöttelyä, postauksessa myös pari kuvaa viime kerralta (armahtakaa tennareiden ja koulusatulan takia), mutta edelleen Nora antoi siunauksensa meidän menolle ja päästää mut vielä uudestaankin selkään. Lyhyesti : Kalle(kallekallekalleeheart) (=mun private lempinimi Kaltsulle) on todellakin mua miellyttävä pieni ja pyöreärunkoinen, kevyt ja pirteä ruuna, joka varmasti piristää päivää vuoden jokaisena päivänä!

4 kommenttia: