" Hei täähän liikkuu "

Huhuh mikä kulttuurishokki takana. Pääsin tänään kiipeämään pitkästä aikaa valkoisen kiukkutamman eli tuttujen kesken Danian selkään. Olin varautunut siihen, että se menee yhtä huonosti kuin viimeksi. Maistoin hiekkaa silloin ensimmäisen kerran raviin siirtymisen yhteydessä ja koko tunnin tamma tuijotti mua yläkautta silmiin.

Tammikuussa kun viimeksi menin.

Ensimmäinen reaktio oli järkytys liikkeitä kohtaan. Olen tottunut Kallen pieniin askeliin ja voi jestas kun hevosella oli kerrankin liikettä. Pelkkä käyntikin meinasi tehdä merisairaaksi ja ensimmäisen kerran kun siirsin raviin meinasi usko loppua kesken. Kyllä se siitä sitten lähti kun Lotta neuvoi mitä siellä selässä oikein pitää tehdä.

Olihan kuski ihan hukassa, mutta tuli sieltä muutama kivakin pätkä kun oikeasti keskittyi siihen mitä teki. Kalle antaa niin paljon anteeksi, mutta tälläinen herkkis ei todellakaan antanut. Tuntuman kanssa piti olla tosi tarkkana ja samoin pohkeen kanssa. Sen piti olla oikeasti kiinni eikä huidella missä sattuun. En mä vissiin ihan toivoton tapaus ollut kun päästiin hyppämään pari kertaa miniristikko. Jee!

 Saa olla kyllä Lotta tyytyväinen siihen työhön mitä on ton tamman eteen tehnyt! Sanoin ratsastuksen jälkeen että ratsastaminen oli osittain jopa mukavaa verrattuna siihen mitä se oli ennen. Danski meni ajoittain tyytyväisen näköisenä rentona ja ei vetänyt kaikesta hernettä nenään. Jos Lotta huolii mielelläni tulen toistekkin ratsastamaan. Tamman oma blogi löytyy täältä.

Kävin vielä pikaisesti menemässä oman karvapallon ja ah kuinka oli kotoinen olo. Vierailla hepoilla on kiva päästä menemään (vinkvink jos tarvii Jyväskylän seudulla projektien selkään satunnaista kuskia), mutta onse oma silti aina paras!

Kiirettä pitää

Huhuh mikä viikko taas takana. Nyt on ensimmäinen väli, jolloin ehdin ajattelemaan koko blogia. Heppailua on häirinnyt työt ja risteily josta kotiuduin tiistaina. Kallea olen kuitekin liikuttanut mahdollisuuksien mukaan normaalisti, mutta bloggaamiselle ei yksinkertaisesti ole jäänyt aikaa. Anteeksi!

Mitä meille sit on valmennuksen jälkeen kuulunut? Hommasin ponille suoran omppukuolaimen ja olen mennyt sillä aika paljon kentällä. Kuolain on osoittautunut ihan toimivaksi, mutta kyllä se kolmipala on edelleen meidän juttu.  Ompulla Kalle on aika hidas edestä ja jää helposti liian kovaksi kädelle. Ruvetaan maastoilemaan sillä rollereiden lisäksi.

Eilen sattui maastossa melkoinen lähellä-piti tilalle! Mentiin rentoa harjoituslaukkaa siihen mutkaan mihin aina mennään ( kyseessä metsäautotie jossa ei saa ajaa autolla), noh mutkan takaa paljastui työkoneet jotka kaatoivat metsää. Kalle löi tietenkin samantien liinat kiinni ja oli kuskilla taistelemista että pysyin kyydissä. Meitä ei jostan syystä heti huomattu, joten jouduttiin puikkelehtimaan niiden ohi. Voi mamman villiponi meni enemmän kahdella kun neljällä jalalla ja puhisi ja pöhisi kun mikäkin ori. Siinä tilanteessa en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Huomenna menen moikkaamaan vanhaa tuttavaa, joka on nyt kaverilla loppuelämän ylläpidossa. Eli siitä ainakin on tulossa postausta.

Tuomas Jauhiaisen estevalmennus 29.10

Eilen oli se päivä, jota olin odottanut viikkotolkulla. Viimein sain kyydit ja kaikki järjestettyä siten, että pääsimme pitkästä aikaa Tuomaksen oppeihin Polleparkkiin. Kalle kengitettiin iltapäivällä ja meidän valmennus oli 19-20. Sain kuulla kaverilta, että meistä oltiin kohuttu etukäteen koska onhan poni tosiaan entinen ravuri ja olin ilmottautunut 80-100cm ryhmään. Siis voi ei...

Noh siitä huolimatta, että muka meinaamme kaatua ennen jokaista estettä ja laskemme ryhmän tasoa huomattavasti, matkaan lähdettiin positiivisin mielin. Onneks valmentaja tykkää Kallesta ihan hirveästi ja saatiin kuulla taas paljon omaa egoa hiveleviä kehuja.

Tehtävänä toimi niinsanottu temppurata, eli mentiin rataa joka sisälsi paljon tekniikkaa hiovia juttuja. Alkuverkkana tultiin innaria, okseria ja sarjaa s-kaarella ja jokaiseen kaarteeseen tehtiin voltti. Poni oli avuilla ihan kohtalaisesti ja saatiin tehtävä sujumaan heti ensimmäisellä kerralla. Siitä jatkettiin pysty-okseri suhteutetulle, trippelille ja lopuksi okseri-pysty linjalle. Esteet olivat loppujen lopuksi 90-100cm luokkaa.

Valmennuksesta jäi kyllä äärimmäisen hyvä maku suuhun. Tuomas kehui sitä miten liekeissä Kalle oli ja kuulemma ratsastin itse siististi ja fiksusti. Erityistä kiitosta sai ponin laukan säädeltävyys, koska mentiin samoilla askelmäärillä kun ryhmän puoliveriset. Parhaiten kyllä jäi loppupalaute mieleen. "Jatkakaa samaan malliin ja pitäkää toi vire päällä. Toi poni tulee viemään sut voitosta voittoon." ♥